Yrjö Koivisto

Eino Yrjö Koivisto (8. huhtikuuta 1896 Leivonmäki – 1. huhtikuuta 1920 Petsamo) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja ylioppilasaktivisti sekä seiväshyppääjä. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Karl Likander ja Iida Maria Nordlund.

Yrjö Koivisto edusti kouluaikanaan Jyväskylässä paikallista Suomalaisen Lyseon Urheiluseuraa. Hän saavutti 17-vuotiaana seiväshypyssä SM-hopeaa 1913 tuloksella 320 ja hävisi viisi senttiä Urho Peltoselle. Syyskuussa 1913 hän ylitti 330 ja oli vuositilastossa toinen Julius Saariston 333-tuloksen jälkeen. Hän hyppäsi Kotkassa 7. kesäkuuta 1914 Suomen ennätyksen 350,4 ja oli seuraavassa kuussa Malmön Balttilaisissa kisoissa kolmas tuloksella 350. Sen jälkeen hän kilpaili vielä kaudella 1914 Kööpenhaminassa ja Tukholmassa saavuttaen saman tuloksen eli 350 kummallakin paikkakunnalla.

Koivisto voitti syyskuussa 1914 Helsingissä Suomen mestaruuden SE-tuloksella 357 ja paransi seuraavana kesänä heinäkuussa 1915 Tampereella tulokseen 360,7. Elokuun 1915 SM-kisoissa hän hävisi Arvo Järviselle tulosten ollessa 340 ja 330.

Koivisto kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1918. Hän kävi Haminan taistelukoulun niin ikään vuonna 1918.

Koivisto opiskeli Jyväskylän lyseossa, mistä hän erosi viimeiseltä luokalta liittyäkseen vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 14. elokuuta 1916 ja komennettiin Suomeen. Suomenna hänen tehtäväkseen tuli toimia Sotkamon etappiaseman hoitajana. Suomesta takaisin Saksaan Koivisto palasi omaan joukko-osastoonsa 29. maaliskuuta 1917. Paluunsa jälkeen hän osallistui Polangenissa vuonna 1917 järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).

Koivisto saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 8. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 alkaen4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.

Koivisto palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina 4. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin pian sodan päättymisen jälkeen Jääkäripataljoona 4. Pataljoona tunnettiin myöhemmin nimillä Jääkäripataljoona 2, Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Koivisto joutui eroamaan armeijan palveluksesta, koska hän liittyi Viron vapaussotaan lähteviin joukkoihin. Virossa hänet sijoitettiin päälliköksi Pohjan Poikain rykmentin 1. pataljoonan 2. komppaniaan. Viron vapaussodassa hän otti osaa taisteluihin Varnassa, Valkissa, Tulbessa, Mesulissa, Koikylässä, Marienhurgissa ja Telvassa. Hänen vastuunsa lisääntyi kun jääkärikapteeni Erkki Hannulan haavoituttua 18. maaliskuuta 1919 joutui hän 1. pataljoonan komentajaksi ja otti pataljoonan komentajana osaa taisteluihin Petserin rintamalohkolla muun muassa Ruskij Borissa, Kaknassa ja Mihalkinassa. Koivisto haavoittui itsekin Ruskij Borissa 20. maaliskuuta 1919, mutta kykeni siitä huolimatta johtamaan pataljoonaa.

Koivisto palasi Virosta takaisin Suomeen ja astui armeijan palvelukseen Kaartin jääkäripataljoonaan 1. lokakuuta 1919, missä hänet määrättiin nuoremmaksi upseeriksi 3. komppaniaan. Koivisto komennettiin jälleen sotatehtäviin ja hän astui 26. joulukuuta 1919 Petsamon retkikunnan palvelukseen ja hänet sijoitettiin päälliköksi 1. komppaniaan. Hän kaatui Salmijärvellä 1. huhtikuuta 1920 käydyssä taistelussa, jonne hänet aluksi haudattiin, mutta josta hänen ruumiinsa myöhemmin siirrettiin Jyväskylän sankarihautaan.

Yrjö Koiviston viime hetkien tapahtumista on kirjoittanut Sulo-Weikko Pekkola kirjassaan Petsamoa perimässä.

• Sulo-Weikko Pekkola – Petsamoa perimässä (1930)
• Ejwind Ahonius – Nuoret aktivistit (1956), kirjassa Koivisto esiintyy peitenimellä Aho.

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Arponen, Antti O.; Kasila, Markku; Peltola Veli-Matti: He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat.Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.

Viitteet