Voldemar Ilja

Voldemar Ilja (13. marraskuuta 1922 Misso– 16. joulukuuta 2010 Tallinna) oli virolainen kirkkohistorioitsija, teologian tohtori ja evankelis-luterilaisen kirkon pastori. Tutkimustyössään hän keskittyi Viron herrnhutilaisuuden historiaan.

Voldemar Ilja varttui herrnhutilaisessa ympäristössä Etelä-Virossa. Herätys oli levinnyt alueelle jo 1730-luvulta alkaen.

Ilja pakeni toisen maailmansodan aikana metsiin ensin Saksan miehitysarmeijaa, sitten neuvostoviranomaisia. Hänet saatiin kuitenkin kiinni vuonna 1953, ja seurauksena oli tuomio keskitysleirille Arkangelin alueelle. Hänet vapautettiin seuraavana vuonna, kun Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliitossa koittanut suojasää alkoi.

Ilja aloitti vapauduttuaan teologian opinnot, mutta pappispulan vuoksi hän joutui jo seuraavana vuonna papiksi Itä-Viroon. Koska Ilja osasi suomea, hän teki työtä myös Neuvostoliiton inkeriläisten keskuudessa. Myöhemmin Iljasta tuli kirkkohistorian opettaja kirkon seminaariin. Tuohon aikaan pitkälti herrnhutilaiset pitivät yllä kirkon toimintaa, ja pappisseminaarin opiskelijoista puolet tuli herätysliikkeen piiristä. Ilja kiinnostui herrnhutilaisuuden tutkimisesta.

Tallinnan ja Helsingin välinen laivayhteys avautui vuonna 1965, ja seuraavana vuonna Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Kauko Pirinen vei ryhmän teologian opiskelijoita Tallinnaan. Vierailun myötä Ilja tutustui ensiksikin tulevaan vaimoonsa, teologian opiskelija Elli Huuhtaseen, ja toiseksi professori Pirinen ryhtyi ohjaamaan Iljan tutkimustyötä.

Iljan tutkimustyö eteni aluksi vaivalloisesti, koska hän ei päässyt tarvitsemilleen arkisto- ja yliopistovierailuille ulkomaille ennen 1980-lukua. Päätyökseen hän toimi Tallinnan Nõmmen kirkkoherrana ja sittemmin Viron evankelis-luterilaisen kirkon teologisen instituutin johtajana. Ulkomaanyhteyksien avauduttua tutkimustyö pääsi uuteen vauhtiin, ja Ilja väitteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuonna 1995. Väitöksen myötä Viron kirkkohistorian tutkimus, joka oli ollut neuvostoaikana pysähdyksissä, sai uuden alun.

Sittemmin 2000-luvulla Ilja julkaisi viisi Viron herrnhutilaisuutta käsitellyttä teosta. Tutkimuksissaan hän päätyi herrnhutilaisuuden merkitystä koskien samaan käsitykseen kuin Viron kansallisen kirkkohistorian luoja, professori Olaf Sild. Heidän mukaansa herrnhutilaisuudella oli ollut ratkaiseva osuus Viron kristillistymisessä.

• Ilja, Voldemar: Vennastekoguduse (herrnhutluse) ajalugu Eestimaal (Põhja-Eesti) 1730–1743.Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1995. ISBN 952-5031-00-4.
• Ilja, Voldemar: Vennastekoguduse (herrnhutluse) ajalugu Eestimaal (Põhja-Eesti). II, 1744–1764.Tallinn: Logos, 2000. ISBN 9985-927-44-3.
• Ilja, Voldemar: Vennastekoguduse (herrnhutluse) ajalugu Liivimaal (Lõuna-Eesti) 1729–1750. III.Tallinn: Logos, 2002. ISBN 9949-402-15-8.
• Ilja, Voldemar: Vennastekoguduse (herrnhutluse) ajalugu Liivimaal (Lõuna-Eesti) 1750–1765. IV.Tallinn: Logos, 2005. ISBN 978-9949-402-54-0.
• Ilja, Voldemar: Vennastekoguduse (herrnhutluse) ajalugu Liivimaal (Lõuna-Eesti) 1766–1817. V.Tallinn: Logos, 2006. ISBN 978-9949-402-71-7.
• Ilja, Voldemar: Vennastekoguduse (herrnhutluse) ajalugu Eestimaal (Põhja-Eesti) : palvemajad. VI.Tallinn: Allika, 2010. ISBN 978-9949-902-91-0.

• Talonen, Jouko: Voldemar IljaMuistot – HS.fi.2011(a).Viitattu 21.2.2012.
• Talonen, Jouko: Professori Voldemar Ilja (1922–2010) – Viron herrnhutilaisuuden historian tutkija.Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 2011, 2011(b), s. 141–143.Helsinki:Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISBN 978-952-5031-67-6.
• Voldemar Ilja. 13. november 1922 – 16. detsember 2010Meie Kirik.2010.Viitattu 21.2.2012.

Viitteet