V. O. Juvelius

Verner Ossian Juvelius (15. marraskuuta 1869 Pyhäjoki – 21. huhtikuuta 1937 Oulu) oli suomalainen vankilanjohtaja.

Pyhäjoella syntynyt Juvelius suoritti kameraalitutkinnon vuonna 1889 ja ylemmän hallintotukinnon 1895. Hän aloitti vankilauransa Helsingin kuritushuoneen kirjanpitäjänä vuonna 1891 ja työskenteli sen jälkeen asianajajana Oulussa vuodesta 1897 lähtien. Samana vuonna Juvelius nimitettiin Oulun lääninvankilan johtajaksi. Hänet erotettiin tehtävästä toisen sortokauden aikana 1916.

Juvelius sai virkansa takaisin sisällissodan yhteydessä, jolloin hän toimi myös Oulun vankileirin ensimmäisenä johtajana. Leirin huonojen olosuhteiden johdosta Juvelius sai uhkauksia kaupungin asukkailta. Erään suojeluskuntalaisen hänelle toimittaman varoituskirjeen mukaan Juvelius uhattiin "naulata kielestään sähköpylvääseen". Hänestä käytettiin Oulussa myös nimitystä "rosvopäällikkö".

Punavangeista vastanneen sotavankilaitoksen vankilatoimenosaston johtajana hän aloitti 23. huhtikuuta 1918. Juveliuksen tehtäviin kuului muun muassa vankileirien sijoituspaikkojen suunnittelu sekä niiden yleisen toiminnan hallinnointi ja kehittäminen. Sisällissodan jälkeen Juvelius toimi Oulun lääninvankilan johtajana aina vuoteen 1936 saakka. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.

Juveliuksen vanhemmat olivat maanmittari Johan Henrik Juvelius ja Ida Maria Åkerman. Hän avioitui vuonna 1893 Augusta Elisabeth Schreyn kanssa. Heidän poikansa, eversti Eero Juva toimi muun muassa rykmentin komentajana jatkosodan aikana.

V. O. Juveliuksella oli seitsemän sisarusta, joista tunnettuja ovat kirjallisuuden tutkija J. W. Juvelius (1863–1927), kirjailija Valter Juva (1865–1922), lähetyssaarnaaja ja diakoni Ester Juvelius (1876–1962), näytelmäkirjialija ja suomentaja Veera Roos (1882–1961) sekä kirjailija Siiri Juva (1886–1974).