Uno Lamminen

Uno Lamminen (1910 Härjänoja, Somerniemi - 1985 Salo) oli suomalainen kauppaneuvos ja kilpa-autoilija. Hän toimi Rovaniemellä Pohjolan Auton toimitusjohtajana ja oli Winha-tuotemerkillä moottorikelkkavalmistuksen pioneereja yhdessä Antti Aarnio-Wihurin kanssa. Uno Lamminen oli sodan jälkeisen ajan merkittävä vaikuttaja Rovaniemellä, sekä kauppalan kehittäjänä että oman työnsä kautta, autoilun kehittäjänä.

Sotilasarvoltaan Uno Lamminen oli ylivääpeli. Hän otti osaa molempiin käytyihin sotiin, talvisodassa hän palveli Sallan rintamalohkolla ja jatkosodassa Autokenttävarikko 7:n apulaispäällikkönä. Sotilasansioista hänelle myönnettiin Vm 2 ja VR:n II luokan ansiomitalli, talvisodan päämajan muistoristi ja jatkosodan muistomitali.

Lamminen aloitti nuoruudessaan työuransa ensin Salossa Shellin myyjänä, sitten Salon Rautakaupan ja Salon Automyynnin kautta päätyi Rovaniemelle vuonna 1938. Sinne hänet houkutteli silloinen Fordin Suomen pääjohtaja sekä hänen hyvä ystävänsä.

Lamminen kilpaili 1960-luvulla muun muassa Ounasvaaran ajoissa. Lamminen kävi myös muutaman kerran 1950-luvulla Monte Carlon rallissa menestyen siellä sen ajan suomalaisittain hyvin.

Lamminen oli Pohjolan Auton toimitusjohtaja 1978 saakka ollen koko Lapin läänin Ford-edustaja. Lammisen yritys Polar Metal Plast Oy valmisti 1970-luvulla Winha-moottorikelkkoja aina vuonna 1978 tapahtuneeseen konkurssiin saakka. Liiketilansa rakentamisen Lamminen aloitti 1940-luvun alussa Vapaudentiellä Rovaniemellä ja oli samalla paikalla vuoden 1978 loppuun saakka.

Lamminen oli Rovaniemen autoteknillisen yhdistyksen, RATYn puheenjohtaja 1946-47; Rovaniemen Kauppaoppilaitoksen hallituksen puheenjohtajana useampana vuonna; Lapin Lauluveikkojen perustajajäsenenä; huomattava partioliikkeen kannattaja Rovaniemellä; Rovaniemen Ratsastusseuran perustajajäsen; Rovaniemen Liikennelautakunnassa perustajajäsenenä; Suomen Autoklubin johtokunnan jäsen vuodesta 1961 lähtien ja klubin Rovaniemen osaston perustajajäsen toimien piirijohtajana ja puheenjohtajana.

Uno Lamminen oli Ford-liikkeiden Yhdistyksen perustajajäsen kuuluen sen johtokuntaan alusta alkaen. Uno Lamminen kuului pitkään Oulun ja Lapin läänin Autokouluyhdistyksen johtokuntaan ja oli perustamassa Autoalan yhdistyksen Rovaniemen osastoa, jonka puheenjohtajana hän toimi 11 vuotta. Hän oli autourheilun kansainvälinen tuomari.

Hän osallistui Pohjoi-Suomen Messut ry:n toimintaan aktiivisesti ja oli sen perustaja- ja johtokunnan jäsen vuodesta 1958 lähtien. Uno Lamminen oli Valistus- ja Urheilutalo Oy:n perustajajäsen ja oli sen johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana; hän oli Rovaniemen Purjelentokerhon samoin kuin Rovaniemen Sydäntautiyhdistyksen perustajäsen.

Uno Lamminen oli vuodesta 1962 lähtien Vakuutusyhtiö Tarmon hallituksen jäsen sekä vuodesta 1954 vakuutusyhtiön Rovaniemen konttorin valvojana kuin myös PYP:n Rovaniemen konttorin valvojana vuodesta 1960 lähtien.

Pohjolan Auto Oy yksin järjesti kuljetuskaluston huollon Petsamon alueella välirauhan aikana ja oli sillä tällöin huoltopaikat Parkkinassa, Ivalossa ja Rovaniemellä. Samoin vastasi Pohjolan Auto Oy Neuvostoliitossa Tuuloman voimalaitoksella sen rakennusvaiheessa noin viiden vuoden ajan alueen polttoaine- ja varaosahuollosta.

Uno Lamminen perusti vuonna 1941 Rovaniemen Sähkö Oy:n, vuonna 1946 Punahonka Oy -nimisen huonekalukaupan, vuonna 1950 Keminsuun Auto Oy:n, vuonna 1957 Polar Auto Oy:n, Auto-Lamminen Oy:n Tampereelle yhdessä veljensä kanssa.

Uno Lammiselle myönnettiin useita eri alojen ansiomerkkejä.

Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen myönsi Uno Lammiselle kauppaneuvoksen arvon vuonna 1970 silloisen pääministeri Mauno Koiviston allekirjoituksella.