Tuure Vapaavuori

Tuure Valdemar Vapaavuori (ent. Friberg, 10. kesäkuuta 1905 Lemu – 12. elokuuta 1977 Lahti) oli suomalainen lähetysjohtaja ja kirjailija.

Tuure Vapaavuori valmistui ylioppilaaksi vuonna 1925 ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1929. Hän toimi ylimääräisenä pappina Lemussa vuosina 1929–1930 ja siirtyi sen jälkeen Suomen Lähetysseuran palvelukseen.

Vapaavuori toimi lähetystyöntekijänä Ambomaalla vuosina 1931–1939 ja Angolassa 1939–1946. Myöhemmin hän toimi Suomen Lähetysseuran johtajana ja jäi eläkkeelle vuonna 1969. Vapaavuori sai rovastin arvonimen vuonna 1947.

• Pistävän kuun alla : arkista elämää tropiikin mailla.Suomen lähetysseura, Helsinki 1939, 2. painos 1947, 3. painos 1948 (ilmestyi ruotsinkiel. nimellä Under Afrikas måne, Förbundet för svenskt församlingsarbete i Finland, Helsingfors 1954)
• Katolo, Kasiperan kuninkaan poika.Suomen lähetysseura, Helsinki 1949, 3. korj. painos 1954 (ilmestyi ranskan kielellä nimellä Katolo : fils du roi de Kasipera, Mission philafricaine en Angola, Lausanne 1953)
• Arkitouhua Angolan vuorilla.Suomen lähetysseura, Helsinki 1952
• Kilimandšarolta etelään.Suomen lähetysseura, Helsinki 1956, 3. painos 1957
• Valkoisena noitana Hanjassa.Suomen lähetysseura, Helsinki 1959, 3. painos 1961
• Paikka numero 3.Suomen lähetysseura, Helsinki 1969
• Taskut nurin, papinpoika.Kirjapaja, Helsinki 1971
• Huutolaispoika.Herättäjä-yhdistys, Lapua 1972
• Vihreät kukkulat : kertomus Angolasta.Suomen lähetysseura, Helsinki 1972
• Silmät auki, papinpoika.Kirjapaja, Helsinki 1973

• Tuure Vapaavuori SKS:n kirjailijamatrikkelissa
• Suomen teologit ja kirkkomuusikot. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto, 1974.