Robert Otto Nikolai Rehbinder

Robert Otto Nikolai Rehbinder (20. toukokuuta 1851 Hämeenlinna – 24. kesäkuuta 1913 Narva-Jõesuu, Vironmaan kuvernementti, Venäjä) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri ja vapaaherra.

Rehbinderin vanhemmat olivat eversti, salaneuvos, vapaaherra Otto Carl Rehbinder ja Augusta Juliana Charlotte Henriette von Baranov ja puoliso vuodesta 1871 Nina Alexandrovna Gorjenova. Rehbinder tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1862, mistä hänet siirrettiin H.M. Keisarin paašikouluun Pietariin 1866. Kamaripaašiksi 1869 ylennetty Rehbinder määrättiin koulusta samana vuonna valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen Henkivartioväen Hatsinan rykmenttiin ja seuraavana vuonna Henkivartioväen jääkärirykmenttiin. Vuonna 1872 hän erosi sotapalveluksesta aliluutnanttina, toimien 1871–1875 kollegiasessorin arvolla virkamiehenä Venäjän finanssiministeriössä Pietarissa.

Vuonna 1875 Rehbinder palasi vänrikkinä palvelukseen Henkivartioväen jääkärirykmenttiin. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1876 ja luutnantiksi 1877, rykmentissään hän osallistui Turkin sotaan 1877–1878. Rehbinder ylennettiin alikapteeniksi 1882. Hän sai toisen kerran eron Venäjän armeijan sotapalveluksesta ja astui toukokuussa 1883 majurina palvelukseen Bulgarian armeijaan, toimien pataljoonankomentajana Russen linnoituksessa Pohjois-Bulgariassa. Venäjän armeijan palvelukseen hän palasi lokakuussa alikapteenina, määrättynä edelleen Henkivartioväen jääkärirykmenttiin. Kapteeniksi Rehbinder ylennettiin 1888 ja everstiksi 1893. Vuonna 1898 hänet nimitettiin 164. Zakatalyn jalkaväkirykmentin komentajaksi.

Vuonna 1903 Rehbinder ylennettiin kenraalimajuriksi ja määrättiin komentajaksi 3. Siperian jalkaväkidivisioonan 2. prikaatiin. Hän komensi prikaatia Venäjän–Japanin sodassa 1904–1905. Sodan jälkeen Rehbinder sai eron prikaatinkomentajan tehtävästä ja tuli palvelukseen Venäjän armeijan pääesikuntaan Pietariin maaliskuussa 1905. Sieltä hänet määrättiin 3. krenatööridivisioonan 1. prikaatin komentajaksi kesäkuussa, mutta eron sotapalveluksesta hän sai jo saman vuoden marraskuussa.

Lähteet