Niilo Lehtinen

Juho Niilo Lehtinen (26. marraskuuta 1893, Jyväskylä–3. toukokuuta 1963, Helsinki) oli lakimies ja Suomen ensimmäinen valtakunnansovittelija 1962–1963. Työriitojen sovittelijana hän saavutti osapuolten luottamuksen avoimella ja maltillisella olemuksellaan ja kyvyllään havaita erimielisyyksien olennaiset kohteet. Tämä tehtävä oli pitkään osa-aikainen tilapäistyö, joten varsinaisen työnsä hän teki asianajajana. Asianajajan työnsä hän jätti vasta siirtyessään Tampereen piirisovittelijan paikalta kokopäiväiseksi valtakunnansovittelijaksi.

Lehtinen kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1912 ja suoritti oikeustutkinnon 1916 sekä molempien oikeuksien kandidaatin tutkinnon 1916. Hovioikeuden auskultanttina hän toimi Vaasan hovioikeudessa ja sai varatuomarin arvon 1921. Myöhemmin hän sai oikeustieteen kunniatohtorin arvon.

Niilo Lehtinen aloitti työuransa sosiaalihallituksen ensimmäisenä sihteerinä 1919 ja siirtyi saman vuoden lopulla apulaiseksi Helsingin Lakiasiaintoimistoon. Vakuutusneuvoston sihteerinä hän toimi 1920–1923. Eduskunnan talousvaliokunnan sihteerinä hän oli 1921–1923. Lehtinen muutti Tampereelle ja aloitti siellä asianajajana lokakuun alussa 1923 siirtyen myöhemmin Rekola & Lehtinen -asianajotoimiston osakkaaksi. Sosiaaliministeriön määräämänä työriitojen sovittelijana hän toimi vuodesta 1926 lähtien. Vuonna 1951 Lehtinen teki opintomatkan Englantiin ja 1956 hän toimi työrauhakomitean puheenjohtajana.

• Lakiasiain käsikirja, (yhdessä Esko Hakkilan kanssa) WSOY 1924
• Työsopimuslaki selityksineen, WSOY 1937
• Mitä oikeus on?, Suomalainen lakimiesyhdistys 1949

• Kansallisbiografia
• Eero Schrey (toimittanut): Suomen lakimiehet 1958, Suomen lakimiesliitto 1958
• Kuka kukin on 1954, Otava 1954