Mikael Lebell

Mikael Lebellin isä oli Puolasta kotoisin ollut kristiinankaupunkilainen kauppias ja valtiopäivämies Casimir Lebell (synt. Subkowski). Hän opiskeli Porin triviaalikoulussa 1729–1733, Turun akatemiassa 1733–1738 ja vielä myöhemmin 1759–1764 Saksassa Greifswaldin yliopistossa, jossa Lebell väitteli tohtoriksi. Papiksi hänet vihittiin Turussa vuonna 1736, jonka jälkeen Lebell työskenteli aluksi kappalaisen apulaisena Närpiössä ja Turun tuomiorovastin apulaisena, kunnes hänet nimitettiin Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalaiseksi 1741. Kaksi vuotta myöhemmin Lebell valittiin Jomalan virkaatekeväksi kirkkoherraksi ja 1746 Ulvilan ja Porin kirkkoherraksi. Turun ja Porin läänin lääninrovastina hän toimi vuodesta 1748 alkaen.

Poriin saapumisestaan lähtien Lebell oli pormestari Lars Sacklénin ja professori Johan Kraftmanin ohella paikkakunnan merkittävimpiä vaikuttajia, jotka toimivat ahkerasti kaupungin nostamiseksi isonvihan aiheuttamasta rappiotilasta. Lebellin panos näkyi erityisesti kansansivistystyössä, mutta hän muodosti Sacklénin ja Kraftmanin kanssa kolmikon, jonka johdolla raastuvankokouksissa ajettiin voimakkaasti erilaisia uudistuksia. Heidän ympärilleen ryhmittyi myös osa Porin varakkaista porvareista.

Lebell avioitui vuonna 1737 Maria Monseenin (k. 1747), 1747 Maria Elisabet Eneskjöldin (1724–1754), 1756 Elisabet Böckelmanin (k. 1778) ja 1789 Kristina Dahlmarkin (k. 1819) kanssa. Avioliitoissa syntyneistä lapsista tunnetuin on hovisaarnaajana toiminut teologian professori Fredrik Lebell (1752–1819). Naituaan Maria Elisabeth Eneskjöldin, sai Lebell vuonna 1758 haltuunsa tämän sisaren miehelle majuri Berndt Johan Eneskiöldille aikaisemmin kuuluneen Yyterin säteriratsutilan. Lisäksi Lebell omisti Kokemäensaaressa sijaitsevan Savon tilan. Hänen laajaa sukuaan on myöhemmin vaikuttanut eri puolilla Etelä-Suomea sekä myös Ruotsissa.