Mika Tarkkanen
Quick Facts
Biography
Mika Olavi Tarkkanen (s. 16. maaliskuuta 1968 Kallio, Helsinki) on suomalainen kultaseppämestari. Hänen suunnittelemiaan korujaan on palkittu useasti vuosien aikana Suomessa. Tarkkanen työskentelee Helsingin Arabianrannassa työhuoneellaan Ateljee Tarkkasella.
Elämäkerta
Mika Tarkkanen valmisti ensimmäisen sormuksensa jo viisivuotiaana vuonna 1973. Mika Tarkkasen isän perustama Tmi Tarkkanen oli perustettu vuonna 1955. Yritys vaihtui Tarkkanen Oy:ksi Mikan ollessa koulussa vuonna 1982. Heti lukion jälkeen vuonna 1987 Tarkkanen aloitti työt isänsä yrityksessä. Mika Tarkkanen valmistui kisälliksi sekä kauppateknikoksi vuonna 1990 ja diplomigemmologiksi (jalokivien asiantuntijaksi) vuonna 1993.
Ura
Mika Tarkkanen aloitti työnsä Tarkkanen Oy:ssä suoraan lukion jälkeen vuonna 1987. Vuoden 1990 lama-aika oli yritykselle hyvin haastava ja juuri hankitun uuden 150 neliömetrin tilan maksaminen oli yritykselle vaikeaa. 6. heinäkuuta 1994 Mika Tarkkanen siirtyi yrityksen omistajaksi, kun edellinen omistaja, Tarkkasen isä ja yrityksen perustaja Unto Tarkkanen jäivät eläkkeelle. Suurella työllä ja rakkaudella koruja sekä jalokiviä kohtaan Tarkkanen Oy jäi velattomaksi vuonna 1996. Suuri lisätila ateljeelle ostettiin vuonna 2009, ja se palvelee vielä nykyäänkin yrityksen showroomina.
Vuonna 2005 järjestetty Sotiemme Veteraanien kaikkien aikojen keräys oli Tarkkanen Oy:lle suuri asia, yritys retusoi yli 40 000 vastikesormusta.
Tarkkasen sormukset on valittu kaksi vuotta peräkkäin Häät-lehdessä vuoden sormukseksi. Vuonna 2009 ylivoimaiseksi voittajaksi äänestettiin Tarkkasen Tunteiden vuori -sormus. Tämä sormus sai enemmän ääniä kun kaikki muut kilpailun sormukset yhteensä. Vuonna 2010 Vuoden kaunein sormus -tittelin voitti sormus nimeltään Praha, rakkauden kaupunki. Sormus sai nimensä siitä, että ensimmäinen sormus tehtiin asiakkaalle Prahaan.
Vuonna 2015 Tarkkanen teki Sibeliuksen 150-vuotisjuhlakorun, joka oli Viides Sinfonia.
Tarkkanen suunnitteli sekä toteutti yhdessä työtekijöidensä kanssa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden korun Monument vuonna 2017. Rouva Jenni Haukion kaulassa loisti Monument koru vuoden 2016 itsenäisyyspäiväjuhlassa. Tarkkanen oli Suomi 100 -projektissa ainoa virallinen yhteistyökumppani kultaseppä-alalta.
Suomen Kultaseppien liitto valitsi Mika Tarkkasen Vuoden kultasepäksi vuonna 2018.
Tarkkanen on valmistunut kultasepäksi sekä kauppateknikoksi vuonna 1990 ja diplomigemmologiksi vuonna 1993. Hän kävi myös yrittäjän erikoistutkinnon, josta hän valmistui vuonna 2002. Vuonna 2001 Tarkkanen valmistui kultaseppämestariksi, ja näin mestariperinne jatkuu katkeamatta yrityksessä. Hänen poikansa Robert Tarkkanen valmistuu kultaseppämestariksi vuonna 2023. Robert on suunnitellut perheen yrityksessä koruja suomalaisille artisteille.
Yrityksen aikaisemmat vuodet
Toiminimi Kultaseppä Tarkkanen perustettiin vuonna 1955. Perustajana oli Mika Tarkkasen isä Unto Tarkkanen. Mika ja Unto Tarkkanen ovat aina kulkeneet samaa polkua urallaan. Unto Tarkkanen valmistui kultaseppämestariksi vuonna 1953 ja kauppateknikoksi vuonna 1954. 1960–1970-luvulla Tarkkanen oli ensimmäisten joukossa valmistamassa luokka- ja ammattisormuksia. Spektroliitti valtasi Suomen vuonna 1980, ja 1990-luvulla Kalevalalle alettiin Mika Tarkkasen tultua yritykseen tekemään alihankintaa.
Palkinnot
- 2008: Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitali
- 2009: Vuoden kaunein sormus: Tunteiden vuori
- 2010: Vuoden kaunein sormus: Praha
- 2018: Suomen Kultaseppien liitto R.Y. Mika Tarkkanen – Vuoden kultaseppä
- 2019: Veteraanivastuun ansioristi
Lähteet
- Kaartinen, Vesa: Yrittäjä teki Sibelius-monumentista miljoonan euron korun: ”Kannattaa unelmoida järjettömän isoja” Kauppalehti. 16.5.2017. Viitattu 17.4.2020.
- Kellomäki, Ani: Jalometallinen mestari FIM Lounge. 12.7.2017. Arkistoitu 17.1.2020. Viitattu 17.4.2020.
- Saari, Miia: Säihkeen ammattimies. Kauppalehti, 20.2.2023, s. 27. Artikkelin maksullinen verkkoversio..
- Vesa, Mikko: Helsinkiläinen kultaseppä suunnitteli Sibelius-monumentista sarjan koruja – kalleimman hinta on päätähuimaava Ilta-Sanomat. 1.11.2016. Viitattu 17.4.2020.