Martti Ruutu

Martti Adolf Ruutu (vuoteen 1935 Ruuth; 2. maaliskuuta 1910 Helsinki – 8. huhtikuuta 2005 Kauniainen) oli suomalainen historiantutkija, joka tuli pitkän elämänsä aikana tunnetuksi myös koulutuspolitiikkona, musiikkimiehenä ja upseerina. Hänen merkittävimpiin tekoihinsa kuuluu 1960- ja 1970-luvulla koulu- ja opettajankoulutusuudistuksiin vaikuttaminen.

Ylioppilaaksi vuonna 1928 valmistunut Martti Ruutu valmistui vuonna 1932 maisteriksi opiskeltuaan yliopistossa historiaa. Opetustyön ja tutkijan uran välillä painiskellut Ruutu keskittyi aluksi tutkimustyöhön. Hänen 1939 hyväksytty väitöskirjansa oli Savo-Karjalaisen osakunnan historia II. Sittemmin hän keskittyi 1700- ja 1800-lukujen aatehistoriaan ja sai vuonna 1962 professorin arvonimen.

Upseerina tunnetuksi tullut Ruutu palveli puolustusvoimien tiedotuslaitoksessa ja Valtion tiedotuslaitoksen kotimaanosaston päällikkönä. Ennen sotia ja väittelyään tohtoriksi hän toimi Kallion yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja koulun rehtorina, ja sotien jälkeen vuonna 1948 hän oli myös johtamassa koulun opetussuunnitelmallisia uudistuksia.

Vuosina 1954–1974 Ruutu toimi Helsingin väliaikaisen opettajakorkeakoulun rehtorina. Opettajakorkeakoulun yhdistyttyä Helsingin yliopiston kanssa vuonna 1974 hän jatkoi opettajankoulutuslaitoksen esimiehenä ja kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina eläköitymiseensä vuoteen 1975 saakka.

Ruutu toimi Kasvatusopillisen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1961–1971. Tämä aikajakso muodostui hänen elämässään merkittäväksi aikajaksoksi, sillä tuolloin hän ideoi yhdessä yhdistyksen sihteerin Kyösti Skytän kanssa ajatusta kesälukiosta ja erityislukiosta. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi Savonlinnan Taidelukio, joka aloitti toimintansa 1967 maan ensimmäisenä erityislukiona.

Ruutu toimi eri laulujärjestöjen ja kuorojen johtotehtävissä, muun muassa Ylioppilaskunnan laulajissa ja Savolaisen osakunnan kuorossa ja toimi pitkään Cantores Minores-kuoron johtokunnan puheenjohtana.

Ruutu saavutti 110 metrin aitajuoksussa SM-pronssia vuonna 1930 ja hän pelasi myös jääpallomaalivahtina.

Ruudun vanhemmat olivat kirkkohistorioitsija ja professori Martti Johannes Ruuth ja hänen vaimonsa, kielten opettaja Anna Maria o.s. Boxström. Hänen sisaruksiaan olivat Anna-Maija (1908–1911), Hanno (kaksosveli, 1910–1933) ja Jaakko Ruutu (1912–2005, vuoteen 1935 Ruuth), josta tuli diplomi-insinööri ja Porin puuvillan toimitusjohtaja. Martti Ruudun puoliso oli fil.maist. Kaarina Rotko (1910-2000), jonka vanhemmat olivat lieksalainen kauppias Vasili Rotko ja Lukeria Rotko. Martti ja Kaarina Ruutu saivat neljä lasta: fil.lis. Anna-Kaarina Falck (1937-), ekonomi Hanno Ruutu (1940-), fil.lis. Risto Ruutu (1944-) ja toimittaja Marjatta Möttölä. Lapsenlapsia heillä oli yhteensä kaksitoista, joista tunnetuin on Hanno Möttölä, Suomen ensimmäinen NBA-koripalloilija. Jääkiekkoilijaveljekset Jarkko, Mikko ja Tuomo Ruutu ovat puolestaan Jaakko Ruudun lapsenlapsia.

• Tommila, Päiviö: Ruutu, Martti (1910–2005). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen).9.10.2006. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.