Marjatta Metsovaara

Marjatta Metsovaara-Van Havere (29. marraskuuta 1927 Turku – 11. joulukuuta 2014 Italia) oli suomalainen tekstiilitaiteilija, joka tunnettiin etenkin painokankaistaan. Hän valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1949. Marjatta Metsovaaran mukana alkoi teollisesti kudottujen sisustustekstiilien aikakausi Suomessa. Hänen aktiivikautensa (1954–1968) oli suomalainen menestystarina. Marjatta Metsovaara-Van Havere jatkoi työskentelyään toisen miehensä, 1984 syöpään menehtyneen, Albert Van Haveren kanssa v. 1963 perustamassaan sisustuskankaisiin, erityisesti verhoilukankaisiin erikoistuneessa kutomossa Belgian Sint Niklaasissa sen taiteellisena johtajana vuoteen 1990, jolloin joutui myymään yrityksensä saksalaiselle Krall & Rothille.

Samaan aikaan Taideteollisessa oppilaitoksessa opiskelivat mm. Timo Sarpaneva, Maija Isola ja Nanny Still. Ensimmäisen näyttelynsä Metsovaara piti Artekissa vuonna 1957.

Marjatta Metsovaara piti omia näyttelyitä koti- ja ulkomailla, suunnitteli kudottuja ja painettuja sisustustekstiileitä sekä perheensä yrityksille että muille suomalaisille tekstiilialan yrityksille, kuten Finlayson Oy, Valvilla Oy jne.

Hän laajensi Urjalassa sijainneen perheyrityksenä toimineen mattotehtaan vuonna 1954 taidetekstiilikutomoksi, Metsovaara Oy:ksi, ja toimi sen suunnittelijana ja taiteellisena johtajana 1957–1980. Metsovaara Oy valmisti muun muassa käsinkudottuja mattoja 1960-luvulla, sekä käsin kudottuja erikoistekstiilejä, tabletteja, seinäkankaita, kaiutinkankaita ja laukkukankaita.

1960-luvulta aina 1970- luvun loppuun, kunnes myi velkaisen Metsovaara Oy:n syksyllä v. 1980 Sellgren kankaat Oy:lle, hän suunnitteli piirtäjien ja värittäjien avustuksellaTampellalle painokankaita ja damasteja. Primavera -pöytäliinasta tuli nykyajan klassikko. Se oli tuotannossa 1968–1973, väreinä aikakaudelle tyypillisesti sini-ruskea, kelta-oranssi ja sini-vihreä.

Metsovaara-sisustustekstiilien värit sekä sidokset ja erilaiset materiaalikokeilut olivat yleisöä kiinnostavia. Marjatta Metsovaara työskenteli tekstiilitaiteilijana ja taiteellisena johtajana Metsovaara Oy:ssä Urjalassa (vuodesta 1954 vuoteen 1980) ja miehensä Albert Van Haveren tehtaalla Belgiassa. Hän loi myös kiinteitä yhteyksiä koti- ja ulkomaiseen tekstiiliteollisuuteen, mikä olikin alusta alkaen hänen kotimaisen ja kansainvälisen uransa tärkeä lähtökohta. Yhteistyökontaktien luominen kehitti Metsovaaran omia ja kansainvälisiä toimintamalleja ja johti todelliseen tekstiilitaiteilijuuden kasvuun. Marjatta Metsovaara design Ky:ssä työskenteli 1970-80 useita eri piirtäjiä, mm. Anneli Halme, Kristiina Nyrhinen, sekä Marjatta Metsovaaran (Nyström) oma vanhempi tytär Katariina Metsovaara (ent. Nyström), jotka toteuttivat Marjatta Metsovaaran ideat painokankaiksi melko itsenäisesti. Marjatta Metsovaara hyväksyi tuotantoon mallit, joista 40 kpl vuosilta 1975-1980 on kuitenkin tyttären itse ideoimia ja piirtämiä, vaikka ovat olleet myynnissä nimellä "Marjatta Metsovaara design" tai myöhemmin pelkästään"Metsovaara design", jonka voi lukea painokankaiden hulpiosta. "Husaari"-kuosin kuvion Katariina Nyström leikkasi paperista jo 8- vuotiaana, ja kangas painettiin äidin värittämänä. Katariina Metsovaara on myös Anneli Halmeen ohella piirtänyt perinteikkäälle saksalaiselle V.Gierlings KG:lle ylellisen painettujen Metsovaara-samettikankaiden kokoelman, joka valmistui v. 1975. Painettuja ja kudottuja lakana-ja pyyhemallistoja tehtiin tällä tiimillä Yhdysvaltoihin Wamsutta millsille, satiinilakanoita Saksaan "Irisette"-merkille, sekä Finlayson Oy:lle ja Valvilla Oy:lle (myöhemmin Barker-tekstiili). Katariina Metsovaara suunnitteli äitinsä yrityksen nimissä myös sisustuskaakelimalliston Turun Kaakelitehtaalle Pukkilaan ja useita mattoja eri julkisiin kohteisiin kuten Turun Hamburger Börs-hotelli ja Kuusamon Sokos hotelli sekä Bagdadin Kongressipalatsi (arkkitehdit Heikki ja Kaija Sirén), jota ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 1979 Katariina perusti oman yrityksen, Katariina Metsovaara design Ky:n, jonka jälkeen hän suunnitteli vielä taideteostoimeksiantojen ohella verhoilukankaita äitinsä ja isäpuolensa tehtaalle vuosina 1979-1988. Niistä palkittiin v. 1984 Yrjö Kukkapuron "Experiment-tuoliin suunniteltu "Poolo"-jacquard (Resources Council, New York) sekä "Platano"-jacquard Kortrijkin "Intérieur"- messuilla v. 1986. Julkisiin kohteisiin näistä tyttären kankaista on päätynyt mm. esirippukangas Oulun Musiikkikeskuksen Madetojan saliin (1981), jonka lämpiöön Marjatta Metsovaara suunnitteli uransa ainoan seinätekstiiliteoksen "Revontuli"(kudottiin koneella N.V.Albert Van Haveren tehtaalla), ja jonne tytär Katariina suunnitteli myös katsomon istuimien verhoilukankaiden värit sekä Tampereen Työväen Teatterin katsomon tuolien verhoilukankaat (v. 1985) ja esiripun, joka kudottiin sen suunnittelijan, Katariinan omissa nimissä Finlayson Oy:ssä saksalaisista uusista varta vasten värjäytetyistä palosuojatuista polyesterlangoista, kun Tampereen poliitikot päättivät, että esirippua ei voida tilata Belgiasta, kun Tampere oli myös tekstiilityöväen kaupunki. (trevira-cs).

Metsovaara sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1970. Milanon Triennalesta tuli voitto kaksi kertaa: vuonna 1957 ja 1960 (Gold Medal).

Metsovaaran suunnittelema Rukinlapa-peite.

Erottuaan ensimmäisestä miehestään, arkkitehti Kaj Nyströmistä 1965, Metsovaara avioitui toisen kerran 1966. Toisesta avioliitosta hänellä on lapset Patrick (s. 1965) ja Barbara (s. 1966). Ensimmäisestä avioliitosta hänellä on kaksi lasta, Arimo (s. 1948) ja Katariina (s. 1955) jotka Belgiaan muuton aikaan 1963 olivat 8- ja 14-vuotiaat, ja jotka jäivät Suomeen 1964. Toisen aviomiehensä, Albert Van Haveren kuoltua Metsovaara muutti kahden nuoremman lapsensa kanssa Belgiasta Nizzaan. Urjalassa oli myös kesäpaikka.

Kirjallisuus

• Kodin uusi tietosanakirja, osa 2 K–O. Weilin+Göös 1990. ISBN 951-35-4905-4
• Design in Finland/Metsovaara
• Suomen käsityön museo
• Heidi Pietarinen

Viitteet

• Pietarinen, Heidi: Teen huoneita ja suljen ovia: Marjatta Metsovaaran sisustustekstiilit tekstiilitaiteilijan representaatioina ja näyteikkunoina maailmalle. LUP/Lapin yliopistokustannus 2009. ISBN 978-952-484-324-9

• Tekstiilejä Tampereelta – Tampella: Kankaat.
• Marjatta Metsovaaran muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.