Leo Heikurainen

Leo Olavi Heikurainen (22. syyskuuta 1920 Alatornio – 26. huhtikuuta 1985 Bad Alexanderbad, Saksa) oli suomalainen metsätieteilijä ja Helsingin yliopiston suometsätieteen professori vuodesta 1958. Hän oli Suoman Akatemian tutkijaprofessori vuosina 1972 - 1976 ja tutki metsien ojitusta ja kuivatusta.

Alatornion Pirkkiöstä syntyisin oleva Leo Heikurainen kävi alaluokat Kemin lyseossa vuosina 1934-37 ja siirtyi sen jälkeen Tornion yhteislyseoon. Lukiovuosien koulukäynnin keskeytti Talvisota, jossa hän oli sdoan loppuvaiheessa Erillinen pataljoona 37:ssä. Sen jälkeen hän jatkoi lukio-opiskeluaan ja valmistui keväällä 1941 ylioppilaaksi. Sen jälkeen alkoi kausi Suomalaisessa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa, joka kesti kesästä 1941 kesään 1943. Suomeen palattuaan hän siirtyi Suomen armeijaan JP 3:een ja edelleen Er.P 13:een taistellen sodan loppuvaiheessa Karjalan kannaksella. Siellä hän haavoittui kesäkuussa 1944.

Syksyllä 1945 Heikurainen aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa sekä metsätieteessä että kasvitieteessä.Sen jälkeen hän suoritti maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon 1948; metsänhoitaja 1950 ja väitteli maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi 1954. Vuonna 1958 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston suometsätieteen professoriksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa vuoteen 1985 asti. Suomen Akatemian tutkijaprofessori hän toimi 1972 - 1975.

Heikurainen toimi syntymäseutunsa Peräpohjolan perusteella Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan inspehtorina 1959 - 1969. Asiantuntijuutensa mukaisesti hän toimi Suomen Metsätieteellisen Seuran puheenjohtajana 1961 - 1962, Suoseuran puheenjohtajana 1968 - 1970 ja Professoriliiton puheenjohtaja 1971 - 1973. Tieteenalan kansainvälisen järjestön International Peat Societyn varapresidenttinä hän toimi 1973 - 1980 ja edelleen presidenttinä 1980 - 1985. Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenenä oli 1974.

• Kansallisbiografia