Kasper Järnefelt

Caspar Woldemar Järnefelt (13. kesäkuuta 1859 Pietari – 11. joulukuuta 1941 Mäntsälä) oli suomalainen kriitikko, lääninhallituksen kielenkääntäjä ja venäjän kielen opettaja. Hän oli huomattava taustavaikuttaja, jonka aktiivisin aika ajoittui 1880-lukuun. Suomalainen kulttuurihistoria tuntee hänet ensisijaisesti kriitikkona, kirjallisten aatteiden ja teorioiden edistäjänä sekä kirjallisen elämän merkittävänä taustahahmona. Hän teki yhteistyötä muun muassa kirjailija Juhani Ahon kanssa.

Järnefeltin isä oli kenraali ja maaherra Alexander Järnefelt ja äiti vapaaherratar Elisabeth Järnefelt omaa sukuaan Clodt von Jürgensburg. Hänen sisaruksiaan olivat taidemaalari Eero Järnefelt, säveltäjä Armas Järnefelt, varatuomari Arvid Järnefelt sekä Aino Sibelius. Kasper Järnefeltin puoliso vuodesta 1889 vuoteen 1905 oli Emma Järnefelt omaa sukuaan Ahonen (1866–1905). Heillä oli kolme lasta: Aino (1890–1963), Ivar (Keto) (1891–1952) ja Yrjö (1896–1946). Pojat eivät seuranneet isänsä jalanjälkiä; Ivarista tuli viilari ja Yrjöstä sähköteknikko ja kauppamatkustaja.

Järnefelt suomensi venäjästä muun muassa Nikolai Gogolin ja Leo Tolstoin teoksia. Lisäksi hän suomensi ranskasta ja norjasta. Erikoisalanaan hänellä oli Henrik Ibsen. Hänen suurin yksittäinen käännöstyönsä oli Dmitri Merežkovskin Ylösnousseet jumalat: Leonardo da Vinci (1910). Järnefeltin huomattavin kirjallinen ansio oli, että hänen myötään suomalaiseen realismiin tuli venäläinen tyypin käsite sekä tyypillisen teoria. Kirjallisuudessa Kasper Järnefelt korosti yksinkertaisuutta, aitoutta, luonnollisuutta ja rehellisyyttä. Hän vierasti suomalaista uusromantiikkaa ja symbolismia.

Kasper Järnefeltistä kehkeytyi Elisabeth Järnefeltin ympärille kasvaneen kirjallisen ryhmittymän eli Järnefeltien koulun avulla sukupolvensa johtava taideteoreetikko ja kirjallinen auktoriteetti. Useat aikalaiskirjailijat tunsivat Kasper Järnefeltin ja pyysivät häneltä kritiikkiä. Hänen arvosteluihinsa suhtauduttiin pelonsekaisella kunnioituksella. Tunnetuimpia Järnefeltin kanssa yhteistyötä tehneitä kirjailijoita olivat Juhani Aho, Minna Canth, Arvid Järnefelt ja Heikki Kauppinen eli Kauppis-Heikki. Canthin kanssa hän oli läheinen ystävä lukuun ottamatta vuosien 1887–1890 välirikkoa – Järnefelt oli vuonna 1887 tyrmännyt Canthin teoksen Salakari.

Laaja-alaisesta lahjakkuudestaan huolimatta Kasper Järnefelt jäi maineikkaiden sisarustensa varjoon. Häneltä puuttui kunnianhimo tulla "joksikin". Päätoimiensa ohella hän toimi taidekriitikkona ja taidemaalarina. Hän oli suorittanut opintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1870-luvulla. Yliopistossa hän opiskeli vuoteen 1887, muttei suorittanut loppututkintoa. Järnefelt maalasi pienimuotoisia tauluja (21 cm × 17 cm, 20 cm × 32 cm), joita hän esitteli julkisesti vain vuosina 1894–1896 Suomen Taiteilijaseuran näyttelyissä.

Järnefelt jäi eläkkeelle Kuopion Lyseon venäjän kielen lehtorin virasta jo vuonna 1909. Leskeksi muutamaa vuotta aiemmin jäänyt mies eli ulkomaailmasta lähes tyystin eristyksissä äitinsä kanssa, kunnes tämä kuoli 1929. Sen jälkeen hän vietti lopun elämänsä tyttärensä Ainon kanssa.

• Suomen kansallisbiografia 4, ISBN 951-746-445-2
• Kuvataiteilijamatrikkeli.fi
• Sibelius.fi

• Kansallisbiografia.fi