Karolina Eskelin

Karolina Sidonia Eskelin (3. huhtikuuta 1867 Helsinki – 16. marraskuuta 1936 Helsinki) oli ensimmäinen nainen, joka väitteli Suomessa tohtoriksi (1895).

Eskelinin vanhemmat olivat merikapteeni Nikolai Eskelin ja Sidonia Antoinetta Boberg. Hän toimi ensin liikeapulaisena opiskellen samaan aikaan Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Ylioppilaaksi hän valmistui 1885. Hän sai erivapaudella opiskeluoikeuden Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa. Filosofian kandidaatiksi 1888 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1895. Samana vuonna hän väitteli ensimmäisenä naisena Suomessa lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa nimi 1895 oli Studier öfver tarminvagination.

Eskelinillä oli yksityissairaala Tampereella 1900–1903 ja Helsingissä 1907–1917 (Sanitas). Vuosina 1903–1905 ja 1912 hän toimi lääkärinä amerikansuomalaisten parissa, jonne hän lähti Ellen Ahlqvistin kanssa. Hänen puolisonsa oli Hanna Charlotta Maria Cederholm (7. heinäkuuta 1869 Kirkkonummi – 5. toukokuuta 1942 Helsinki) suomenruotsalainen piirustuksenopettaja, taiteilija ja kirjailija.

Eskelin julkaisi terveyden ja sairaanhoidon alalta muutamia yleistajuisia teoksia, kuten Henkilökohtaisesta terveydestä (1927), ja sairaanhoitajien oppikirjan Gynegologinen sairashoito (1924, ilmestyi suomeksi ja ruotsiksi). Hän toimitti Kotilieden lääkärikirjan1929, joka ilmestyi aikojen kuluessa kymmenenä painoksena.

• Kuka kukin oli, Wikisource