Karl Pakarinen

Karl Johan Pakarinen (käytti Saksassa peitenimeä Skogström), (19. joulukuuta 1884 Joensuu – 20. huhtikuuta 1918) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisessa armeijassa komppanianpäällikkönä.

Pakarisen vanhemmat olivat ajuri Petter Johan Pakarinen ja Anna Maria Matilainen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassillisesta lyseosta vuonna 1905 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla syyslukukauden 1906 ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1907 - 1914.

Pakarinen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 4. marraskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 29. maaliskuuta 1917.

Pakarinen astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 ensin allekirjoitettuaan palvelusopimuksen. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin vänrikiksi. Hän saapui takaisin Suomeen 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin aluksi suojeluskuntajoukkojen kouluttajaksi Joensuuhun ja sieltä edelleen Karjalan rintamalle. Hän toimi Karjalan rintamalla aluksi IV pataljoonan 1. komppanian päällikkönä, josta tehtävästä hänet määrättiin 19. maaliskuuta 1918 alkaen Karjalan 1. rykmentin II pataljoonan 3. komppanian päälliköksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudun rintamalla, jossa hän kaatui 20. huhtikuuta 1918 Kauksamolla. Hänet haudattiin Joensuun sankarihautaan.

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet