Kaarlo Vaala

Kaarlo Oskar Eino Vaala (vuoteen 1924 Vihervirta; (15. tammikuuta 1899 Turku – 13. tammikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen sotilas ja kenraaliluutnantti, joka toimi muun muassa rajavartiostojen päällikkönä.

Sisällissodassa 1918 Vaala oli vapaaehtoisena suojeluskunnassa plutoonanpäällikkönä. Vaala valmistui upseeriksi Tykistökoulusta 1918 ja kävi Sotakorkeakoulun 1924–1926 (yeleisesikuntaupseeri 1927). Vuosina 1920–1926 hän toimi nuorempana upseerina sekä patterin päällikkönä Jääkäritykistörykmentissä. 1926–1933 hän työskenteli yleisesikunnassa toimistoupseerina ja -päällikkönä. Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirissä Vaala toimi piiripäällikkönä 1933–1940 sekä sodan aikaan myös Suojeluskuntien päällystökoulun johtajana 1940–1944.

Vaala oli talvisodassa jalkaväkirykmentin komentaja Keski-Kannaksella, jatkosodassa 1941–1942 JR 13:n rykmentinkomentaja Syvärillä. Päämajan komento-osaston päällikkö hän oli vuosina 1942–1945, rajavartiostojen päällikön apulainen 1945–1956 ja päällikkö 1956–1962.

Ylennykset: Vänrikki 1918, luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1927, everstiluutnantti 1933, eversti 1940, kenraalimajuri 1952, kenraaliluutnantti 1956.