Juho Ekola

Juho Ekola (31. heinäkuuta 1861 Alahärmä − 30. syyskuuta 1936 Alahärmä) oli suomalainen maanviljelijä, sortovuosien aktivisti ja jääkärivärväri.

Juho Ekolan isä oli Juho Heikki Jouhonpoika Pesonen, sittemmin Ekola (1836−1918). Hän kävi Alahärmän kirkonkylän kansakoulun ja omisti naimisiin mentyään Kujalan talon Köykkärin kylässä. Ekola toimi Voltin meijerin isännöitsijänä ja hän oli mukana kotipitäjänsä kunnalliselämässä ja eri osuustoimintayrityksissä. Hän oli mukana 1900-luvun alussa aktivistien toiminnassa vastustaen laittomia asevelvollisuuskutsuntoja. Hän kiersi pitämässä puheita ja järjesti kutsuntalakkoja Etelä-Pohjanmaalla. Ekola oli myös Voimaliiton jäsenenä. Syksyllä 1905 Ekola lähetti miehiä ja hevosia hakemaan aselaiva John Graftonin Suomeen tuomia aseita, joskin tämä hanke epäonnistui.

Ensimmäisen maailmansodan alettua Ekola oli mukana jääkäriliikkeessä Pohjanmaan päävärvärinä. Hän joutui toimintansa vuoksi olemaan paossa santarmeja pitkiä aikoja ja joutui elokuussa 1916 pakenemaan Ruotsin puolelle jossa hän oleskeli ensin Uumajassa ja hoiti sitten jääkäriliikkeen etappitoimintaa Ruotsin puolella Tornionjokilaakson Korpikylässä. Vuonna 1917 hän kävi Libaussa tervehtimässä suomalaista jääkäripaljoonaa ja palasi elokuussa 1917 takaisin Härmään.

Ekola oli mukana perustamassa ensimmäisiä suojeluskuntia Pohjanmaalla ja hän oli mukana Suomen sisällissodassa osallistuen Lapuan ja Seinäjoen valtauksiin sekä Ruoveden taisteluihin. Sodan loppuajan hän oli Alahärmän suojeluskunnan puheenjohtajana. Myöhemmin Ekola osallistui vielä Viron ja Aunuksen retkien järjestelyihin. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi heikentyneestä terveydestä ja koki myös taloudellisia vaikeuksia tämän vuoksi.