Quick Facts
Biography
Hannes Hakkarainen (1910/1911 – 1931) oli suomalainen nyrkkeilijä. Nuorena kuollut Hakkarainen oli yksi 1920-luvun lopun lahjakkaimpia suomalaisnyrkkelijöitä, jonka odotettiin nousevan myös kansainväliselle huipulle. Lyhyeksi jääneen uransa aikana hän ehti ottelemaan kerran myös ammattilaisena Yhdysvalloissa.
Hakkarainen oli yksi niin sanotuista ”loikkareista”, jotka 1920–1930-lukujen aikana vaihtoivat Työväen Urheiluliiton seuran porvarillisen Suomen Valtakunnan Urheiluliiton seuraan. TUL:n ja SVUL:n urheilijat eivät tuolloin kilpailleet lainkaan keskenään ja esimerkiksi Suomen olympiaedustajina oli vain SVUL:n urheilijoita.
Urheilu-ura
Hakkaraisen tarkka syntymäaika ei ole tiedossa, mutta hänen arvellaan olleen vasta noin viisitoistavuotias voittaessaan 61 kg:n TUL:n mestaruuden huhtikuussa 1926. Pian Vaasassa järjestettyjen kilpailujen jälkeen Hakkarainen erosi seurastaan Helsingin Jyrystä ja lähti ulkomaille ammattilaiseksi. Ammattilaisura jäi kuitenkin ilmeisesti vain yhden ottelun mittaiseksi Hakkaraisen palatessa nopeasti kotimaahansa Pohjois-Amerikasta. Aikakauden amatöörisääntöjen vuoksi ammattilaisuus aiheutti kilpailukiellon, johon Hakkarainen TUL:n liittotoimikunnalle syyskuussa 1927 lähettämässään kirjelmässä pyysi lievennystä. Liittotoimikunta päättikin purkaa kilpailukiellon, muttei silti vielä lokakuussa valinnut häntä TUL:n joukkueeseen Neuvostoliittoon suuntautuneelle kilpailumatkalle.
Kilpailukieltonsa päättymisen jälkeen Hakkarainen jatkoi uraansa menestyksekkäästi ja vuonna 1928 Työväen Urheilulehti kutsui häntä jo Suomen parhaaksi nyrkkelijäksi. Hakkarainen oli myös lahjakas kirjoittaja, jonka Yhdysvaltain matkan värikkäitä kertomuksia julkaistiin samassa lehdessä.
Helmikuussa 1929 jyrkän aattellisena kommunistina tunnettu Hakkarainen siirtyi yllättäen Helsingin Voimailijoihin, joka oli porvarillisen SVUL:n seura. Kommunisteja tarkkaillut Etsivä keskuspoliisi arveli raportissaan syynä olleen TUL:n häneen kohdistamien kurinpitotoimien välttämisen. Lokakuussa 1928 Hakkarainen oli valittu TUL:n Saksaan ja Sveitsiin lähetettävään joukkueeseen, mutta yhtä nyrkkeilijää lukuun ottamatta kaikki kieltäytyivät lähtemästä, koska joukkueenjohtajana oli urheilijoiden inhoama Eero A. Pulli. Lisäksi kiivasluonteinen Hakkarainen oli tapellut kahteen eri otteeseen Viipuriin ja Ouluun suuntautuneiden kilpailumatkojen yhteydessä.
Porvariseuraan siirryttyään Hakkarainen nousi välittömästi Suomen nyrkkeilymaajoukkueeseen ja hänestä odotettiin myös seuraavaa suomalaista nyrkkeilijäsuuruutta. Hakkarainen otteli heti loikkaamisensa jälkeen maaliskuussa 1929 Helsingissä järjestetyissä kansainvälisissä kilpailuissa virolaista olympiaedustajaa Valter Palmia vastaan. Palm tyrmäsi Hakkaraisen kolme sekuntia ennen ottelun päättymistä, mutta kehui häntä lähes vuoden 1928 olympialaisissa viidenneksi sijoittuneen Jonni Hellströmin tasoiseksi nyrkkeilijäksi. Hakkarainen itse selitteli tyrmäystään harjoituksen puutteella. Seuraavana keväänä Hakkarainen osallistui Helsingissä pidettyihin SM-kilpailuihin ja voitti ainoaksi jääneen Suomen mestaruutensa 72,5 kg:n sarjassa.
Kuolema
Hannes Hakkarainen teki itsemurhan epäselvinä pidetyissä olosuhteissa kesäkuussa 1931. Hän oli luonteeltaan arvaamaton ja lyhytjännitteinen, mutta itsemurha oli silti Hakkaraisen tunteneille yllätys. Seuran vaihtamisen aiheuttaman henkisen painolastin ei arveltu olleen itsemurhan syynä, vaikka loikkareita pidettiinkin yleisesti pettureina ja usein he menettivät myös entisen ystäväpiirinsä. Toinen samoihin aikoihin itsemurhan tehnyt nyrkkeilijä oli näyttelijä Tauno Palon veli Gösta Brännäs. TUL:n urheilijat uskoivat yleisesti hänen itsemurhansa taustalla olleen terveydellisten seikkojen lisäksi Eero A. Pullin Brännäsiin kohdistamat syytökset ja arvostelu.
Saavutukset
- TUL:n mestaruus (61 kg): 1926
- Suomen mestaruus (72,5 kg): 1930
Lähteet
- Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-219-137-3. Teoksen verkkoversio.