Gabriel Israel Hartman

Gabriel Israel Hartman (28. tammikuuta 1776, Lumparland – 1. maaliskuuta 1809, Turku) oli suomalainen filosofi, joka vaikutti Turun akatemiassa. Hän toimi teoreettisen filosofian dosenttina vuodesta 1802 ja kirjastonhoitajana vuodesta 1807, mihin toimeen liittyi myös kasvatusopista luennoiminen. Hän kuitenkin kuoli suhteellisen nuorena, eikä ehtinyt professoriksi asti. Hartman perusti pienen koulun Turkuun vuonna 1800.

Filosofina Hartman oli kantilainen ja kannatti tietoteoriassa empiiristä realismia. Se oli eräänlaista lockelaista empirismiä, joka oli korjattu tietoteoreettisella realismilla. Eettisesti hän oli utilitaristi, ja vastusti kantilaista velvollisuusetiikkaa. Hartmanin oppilaita olivat muun muassa Erik Gabriel Melartin ja Odert Henrik Gripenberg.

Hartman oli naimisissa Sofia Charlotta Aminoffin (k. 1820) kanssa. Heillä oli poika Gabriel Reinhold Hartman (k. 1862), joka toimi Kurkijoen kirkkoherrana.

• Kunskapsläran I–II (1807–1808), tietoteorian esitys
• Maantiedon oppikirja
• Kolme filosofista väitöskirjaa
• Esteettisiä tekstejä
• Pedagogisia tekstejä
• Oppirunoelmia
• Tiettävästi ensimmäinen Suomessa kirjoitettu ja julkaistu tieteiskirjallinen tarina

• Oittinen, V. (1979): G.I. Hartman ja filosofian peruskysymys. Teoksessa Knuuttila, S., Manninen, J. & Niiniluoto, I. (toim.): Aate ja maailmankuva: Suomen filosofista perintöä keskiajalta vuosisadallemme, s. 100–141.Juva: WSOY, 1979.