Emilia Chydenius

Emilia Augusta Chydenius (13. kesäkuuta 1844 Helsingin pitäjä – 12. joulukuuta 1905 Helsinki) oli suomalainen kirjapainon johtaja. Hänen vanhempansa olivat yliopiston asiamies, revisionioikeuden ylikomissaari Anders Johan Chydenius ja kirjapainon johtaja Margareta Sofie Enbom.

Emilia Chydenius johti Helsingissä Simeliuksen perillisten kirjapainoa vuodesta 1886. Hän oli myös yksi kirjapainon omistajista kahden veljensä kanssa heidän perittyään sen äidiltään. Kirjapainon oli perustanut 1819 Jakob Simelius (1785–1826), jonka kuoltua sen toimintaa jatkoi hänen leskensä Maria Simelius (1792–1843). Tämän jälkeen kirjapainoa johti hänen sisarentyttärensä Sofie Chydenius (1811–1886).

Simeliuksen kirjapainosta muodostettiin 1887 osakeyhtiö, J. Simelii Arvingars Boktryckeri Aktiebolag. Sen merkittävin painotyö oli Finlands Allmänna Tidning ja Suomalainen Wirallinen Lehti. Emilia Chydeniuksen johdolla kirjapainon koneita uusittiin ja sen voimanlähteeksi hankittiin höyrykone. Sen jäätyä riittämättömäksi kirjapainossa otettiin 1902 käyttöön sähkö. Vuonna 1890 kirjapainolle rakennettiin Uudenmaankatu 9:n tontille uusi tilavampi painotalo. Kaksi vuotta myöhemmin ostettiin naapuritontti Uudenmaankatu 11 tulevaisuuden laajennuksia varten.

Emilia Chydeniuksen johtamalle kirjapainolle 1900-luvun alku oli vaikeaa, kun senaatti siirsi Finlands Allmänna Tidningin ja Suomalaisen Wirallisen Lehden painatuksen 1901 omaan kirjapainoonsa. Emilia Chydenius osti 1904 veljenpoikiensa osakkeet yhtiöstä, joten perheyrityksen omistajiksi jäi pelkästään naisia: Emilia Chydeniuksen lisäksi osakkaina olivat hänen veljiensä kaksi leskeä. Emilia Chydeniuksen kuoltua jo seuraavana vuonna hänen tilalleen yrityksen osakkaaksi tuli hänen veljenpoikansa Sam Chydenius (1865–1917).

Emilia Chydenius valittiin kirjatyöntekijöiden yhdistyksen kunniajäseneksi 1894. Hän tuki erityisesti Suomen Kirjanpainajain Tukiyhdistyksen toimintaa. Simeliuksen perillisten kirjapaino teki 1894 tukiyhdistykselle lahjoituksen 75-vuotisen toimintansa kunniaksi, ja Emilia Chydenius muisti yhdistystä myös testamentissaan.

• Tanja Hellsten: Chydenius, Emilia (1844-1905) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.3.2016.