Einar Böök

Emil Einar Böök (10. marraskuuta 1874 Helsinki – 2. tammikuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen sosiaalipoliitikan kehittäjä.

Böök oli suomalaisen sosiaalipolitiikan kehittäjä, ja toimi mm. Helsingin kaupungin työasiain ja sosiaalilautakunnan sihteerinä 1907–1917, Kunnallisen keskustoimiston johtajana 1917, sosiaalihallituksen ylitirehtöörinä 1918–1922 ja sosiaalihallituksen lakkauttamisen jälkeen sosiaaliministeriön osastopäällikkönä ja esittelijäneuvoksena 1923–1942. Lisäksi Einar Böök toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun eli nykyisen Tampereen yliopiston opettajana vuosina 1942–1946.

Böök oli sosiaaliministerinä Cajanderin II hallituksessa 1924.Virkamieshallituksessa hän ei edustanut mitään puoluetta vaan oli muodollisesti ammattiministeri, vaikka olikin Kansallisen edistyspuolueen jäsen.

Keskeisiltä osiltaan Böökin ansiona pidetään Suomessa 1930-luvulla toteutettua laajaa sosiaalilainsäädäntöä, joka saattoi Suomen sosiaalihuollon muuhun Eurooppaan verrattuna ajanmukaiselle tasolle.

Böökin isä Emil Böök oli tunnettu kasvatustieteilijä ja Helsingfors Lyceumin eli "Böökin lyseon" pitkäaikainen rehtori. Böökin ja tämän puolison Hilja Maria Ahomäen poika Eero Böök oli yksi Suomen menestyksekkäimmistä shakinpelaajista ja shakin ensimmäinen suomalainen kansainvälinen mestari. Toinen poika, vänrikki Tauno Pyökki (1914-1939) kaatui talvisodassa Summassa.

• Böök, Einar: Arbetslösheten i Helsingfors och kommunens åtgärder för dess bekämpande 1903–1909., 1910.
• Böök, Einar: Työväenopetus Suomessa, sen ohjelma ja järjestäminen., 1911.
• Böök, Einar: Asuntokysymys Suomessa., 1912.
• Böök, Einar: Työsopimus ja työehtosopimus., 1912.
• Böök, Einar: Edistyksen uralta : kirjoitelmia ja esitelmiä., 1919.
• Böök, Einar: Suomen huolto-oikeus., 1948.

• Mikko Uola: Böök, Einar (1874–1957) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen).20.10.2002. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Einar Böök Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Viitteet