Claes Ernst Silfversvan

Claes Ernst Silfversvan (25. helmikuuta 1792 Uppsala, Ruotsi – 1856 Oranienbaum, Pietarin kuvernementti, Venäjä) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.

Silfversvanin vanhemmat olivat majuri Claes Robert Silfversvan ja Maria Gustava Brandt ja puolisot vuodesta 1821 Albertina Gustava Ammondt (k. 1831) ja vuodesta 1834 Catarina Sofia von Voigt. Myös Silfversvanin pojasta Otto Johan Niklaksesta (1823–1879) tuli kenraalimajuri, kahdesta muusta pojasta Alexander Juliuksesta (1831–1908 ja Teodor Ernstistä (1843–1913) puolestaan kontra-amiraaleja ja Woldemar Gustafista (1846–1908) everstiluutnantti.

Claes Ernst Silfversvan tuli aliupseeriksi H.M. leskikuningatar Sofia Magdalenan Henkivartiorykmenttiin 1805, mistä hänet siirrettiin aliupseeriksi tykistöön seuraavana vuonna ja junkkariksi Henkivartioväen tykistöpatteriin 1808. Hän palveli Suomen sodassa Viaporin linnoitustykistössä ja joutui sotavangiksi toukokuussa 1808. Vankeudessa ollessaan Silfversvan siirtyi keisarillisen Venäjän armeijan palvelukseen. Hänet ylennettiin vänrikiksi 25. tykistöprikaatiin vuonna 1811 ja siirrettiin vuonna 1814 21. tykistöprikaatiin sekä ylennettiin aliluutnantiksi. 23. tykistöprikaatiin Silfversvan siirrettiin 1820, luutnantiksi hän yleni 1821, alikapteeniksi 1826 ja kapteeniksi 1829. Vuonna 1831 hänet määrättiin 2. krenatööritykistöprikaatin reservikomppanian päälliköksi ja siirrettiin vuonna 1834 19. tykistöprikaatin 3. komppanian päälliköksi. Vuonna 1836 Silfversvanista tuli Kronstadtin linnoituksen Konstantinin merikastellin päällikkö. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1837 ja everstiksi 1846. Vuonna 1846 hänet määrättiin ruhtinas Menšikovin patterin päälliköksi Kronstadtissa ja vuonna 1853 H.M. Keisari Paavali I:n kastellin päälliköksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1854. Silfversvan kuoli tässä tehtävässä ollessaan.

Silfversvan-suku merkittiin Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna numero 183 maaliskuussa 1822.

Lähteet