Camilla Mickwitz

Camilla Mickwitz (o.s. Zilliacus; 22. syyskuuta 1937 Helsinki – 4. heinäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja animaattori. Hän loi Pikku Kakkosen alkuanimaation ja Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskun sekä animaatiosarjat ja niihin perustuvat kirjasarjat Emiliasta, Jasonista ja Mimosasta.

Ruotsinkielisen Camilla Mickwitzin vanhemmat olivat vuorineuvos Gunnar Fredrik Zilliacus ja Brita Julia Storgårds. Hän oli vuodesta 1960 naimisissa varatuomari Erik Mickwitzin kanssa.

Mickwitz valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta graafikoksi vuonna 1958. Hän työskenteli mainospiirtäjänä Suomen Ilmoituskeskuksessa ja Yhtyneillä Kuvalehdillä, kunnes jättäytyi vuonna 1966 freelanceriksi. Päivätyöstä vapautuminen mahdollisti omien kuvitusten tekemisen.

Animaattorina Mickwitz oli yksi Yleisradion lastenohjelmien tuottajan Berit Neumannin löydöistä, ja hän sai opetella pala-animaatioiden tekemistä Ylen trikkistudiolla. Mickwitz teki ensimmäiset lyhyet animaationsa Ylelle vuonna 1968. Hänen ensimmäinen animaatiosarjansa oli vuonna 1969 valmistunut neliosainen Max ja Murre (Max och Murren), joka oli samalla Suomen ensimmäinen värillinen ruotsinkielinen tv-ohjelma. Mickwitz tunnetuimmat animaatiosarjat ovat neliosainen Jason-sarja (1972–1974), kuusiosainen Emilia-sarja (1978), puolituntinen Mimosa-elokuva (1983) sekä kaksi lyhyempää Mimosa-tarinaa (1985 ja 1987). Lisäksi Mickwitz animoi Pikku Kakkosen yhä käytössä olevan alkutunnuksen vuonna 1983 ja kuuluisan jäävaroituksen vuonna 1986. Kaikki Mickwitzin animaatiot perustuvat pala-animaatiotekniikkaan.

Mickwitz sovitti tunnetuimmat animaatiohahmonsa tuoreeltaan myös lasten kuvakirjoiksi. Jason-hahmosta valmistui vuosina 1975–1978 neljä kuvakirjaa, Emiliasta vuosina 1979–1981 viisi kuvakirjaa ja Mimosasta vuosina 1983–1987 neljä kuvakirjaa. Mimosa-sarjan jälkeen Mickwitz alkoi toteuttaa uudet ideansa ensin kirjoina ja vasta sen jälkeen animaatioina, kun siihen asti hän oli työskennellyt päinvastaisessa järjestyksessä. Mickwitzin kirjojen tekstit kertovat ajan hengen mukaisesti arjesta, päivähoidosta, yksinhuoltajista ja luonnonsuojelusta, ja niiden kuvitus on hilpeää, värikylläistä, sisältää selkeitä muotoja ja niiden hahmot ovat pyöreitä. Mimosa-kirjojen myötä Mickwitzin tuotantoon tuli 1980-luvulla mukaan myös fantasiaelementtejä. Hän käytti kuvituksissa erilaisia tekniikoita, Jasoneissa liitua, Emilioissa vesivärejä ja Mimosoissa guassia. Mickwitz kirjoitti kirjansa ruotsiksi, mutta suomensi ne itse, ensimmäistä Jason-kirjaa lukuun ottamatta. Hänen kirjojaan käännettiin myös useille kielille varsinkin muissa Pohjoismaissa.

Mickwitz teki yli kaksikymmentä kuvakirjaa ja lähes yhtä monta animaatioelokuvaa. Hän sai useita kotimaisia ja kansainvälisiä elokuva- ja lastenkirjapalkintoja, kuten elokuvataiteen valtionpalkinnon 1973 ja 1979, kirjallisuuden valtionpalkinnon 1973, 1976 ja 1986, Suomen kirjataiteen komitean Kirjavalio-palkinnon 1976, 1980, 1984, 1987 ja 1988, Arvid Lydecken -palkinnon 1979, Svenska litteratursällskapetin palkinnon 1979, valtion elokuvapalkinnon 1983 ja 1987, Rudolf Koivu -palkinnon 1984, Svenska kulturfondenin kulttuuripalkinnon 1986 sekä lastenkulttuurin valtionpalkinnon 1987. Hänen lyhytanimaationsa Jasonin kesä palkittiin vuonna 1975 Yhdysvalloissa The Hollywood Festival of World Television -festivaalilla parhaana lasten animaationa.

Mickwitz kuoli 51-vuotiaana äkilliseen aivoverenvuotoon. Hänen viimeinen kirjansa, suoraan suomeksi kirjoitettu Uusitalojen uusi talo ilmestyi postuumisti samana vuonna.

• Jason (1975)
• Jasonin kesä (1976)
• Jason ja vihainen Viivi (1977)
• Jason muuttaa maasta (1978)
• Emilia ja kolme pikkuista tätiä (1979)
• Emilia ja kuningas Oskari (1980)
• Emilia ja Oskarin nukke (1980)
• Emilia ja onni (1980)
• Emilia ja kaksoset (1981)
• Mimosa (1983)
• ... ja sinusta tulee pelle (1984)
• Mimosan syntymäyö (1985)
• Mimosa ja täysikuufestivaali (1987)
• Pieni enkeli (1987)
• Ei kai täällä ole käärmeitä? (1988)
• Uusitalojen uusi talo (1989)