Alexander Stewen-Steinheil

Alexander Stewen-Steinheil (4. syyskuuta 1783 Hamina – 19. maaliskuuta 1842 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti ja kreivi.

Stewen-Steinheilin vanhemmat olivat kollegineuvos Christian Daniel Stewen ja Anna Christina Wulffert ja puoliso vuodesta 1819 kreivitär Helena Alexandra Steinheil, jalkaväenkenraali, kenraalikuvernööri, kreivi Fabian Steinheilin tytär. Alexander Stewen valmistui 1. kadettikoulusta Pietarista 1798 ja ylennettiin valmistuttuaan aliluutnantiksi. Luutnantiksi hän yleni 1804. Vuonna 1806 Stewen määrättiin palvelukseen H.M. Keisarin miliisipataljoonaan. Hän osallistui Ranskan vastaiseen sotaan 1807, kapteeniksi hänet ylennettiin joulukuussa 1807 ja everstiksi 1810. Ranskan vastaisessa sodassa 1812–1813 hän osallistui useisiin eri taisteluihin. Vuonna 1816 Stewen nimitettiin Turun kaupungin komendantiksi ja ylennettiin kenraalimajuriksi, Helsingin kaupungin komendantiksi hänet siirrettiin 1819.

Stewenin appi Fabian Steinheil adoptoi Stewenin elokuussa 1824 kreivilliseen sukuunsa. Seuraavana vuonna hänet merkittiin Suomen ritarihuoneen kreivilliseen sukuun numero 7 nimellä Stewen-Steinheil. Vuonna 1826 Stewen-Steinheil määrättiin Suomeen sijoitetun sotaväen suomenmaalaisen divisioonan komentajaksi. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1829. Vuonna 1830 Stewen-Steinheil määrättiin Suomeen sijoitetun 23. jalkaväkidivisioonan va. komentajaksi. Samana vuonna hänet nimitettiin Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston varakansleriksi ja sensuuriylihallituksen päälliköksi. Näistä tehtävistään hän sai eron toukokuussa 1831 ja sotapalveluksesta saman vuoden lokakuussa. Vuonna 1831 Stewen-Steinheil myös peri apeltaan Saarelan kartanon Viipurin pitäjässä. Stewen-Steinheilin kuoltua kartano siirtyi hänen leskelleen, kreivitär Helena Alexandra Steinheilille.

Kasvitieteilijä Christian von Steven oli Alexander Stewen-Steinheilin veli ja virkamies, kuvernööri Fredrik Stewen hänen velipuolensa.

Lähteet