Reijo Peltola

Reijo Pellervo Peltola (3. lokakuuta 1930 Tampere – 16. huhtikuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen äidinkielen lehtori ja oppikirjojen tekijä.

Reijo Peltolan vanhemmat olivat Tampereen työnvälitystoimiston johtaja, teknikko Juho Arvid Peltola ja rouva Saima Maria Moisio.

Peltola avioitui vuonna 1955 Lauha Lemmikki Kovasen kanssa, joka myöhemmin vihittiin papiksi. Perheeseen syntyivät lapset Kirsti Anneli, Katri Inkeri ja Pirkko Johanna.

Reijo Peltola aloitti kansakoulun Aleksanterin koulussa 1937, jatkoi Tampereen lyseossa 1941 ja valmistui ylioppilaaksi 1949. Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden parissa. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 1954 ja sai vanhemman lehtorin pätevyyden vuonna 1957.

Reijo Peltola kävi sotaväen 1954–1955. Tämän jälkeen opetti Helsingin saksalaisessa koulussa suomenkielisille oppilaille äidinkieltä kahden vuoden ajan. Perheen muutettua Tampereelle Peltola toimi äidinkielen tuntiopettajana ja nuorempana lehtorina Tampereen yhteislyseossa 1956–1963. Vuonna 1962 hän otti vuoden virkavapauden opettajan toimesta ja oli Pirkanmaan maakuntaliiton kulttuuriasiainhoitajana. Vuonna 1963 hän siirtyi Messukylän yhteiskouluun vanhemmaksi lehtoriksi. Vuonna 1969 hän oli perustamassa Kaukajärven yhteiskoulua ja toimi sen virkaatekevänä rehtorina parin vuoden ajan. Vuonna 1993 hän pääsi eläkkeelle Messukylän lukion äidinkielen lehtorin virasta.

Vuosina 1956–1959 Reijo Peltola oli Tampereen korkeakouluyhdistyksen sihteerinä ja toimi yhdistyksen hallituksen jäsenenä 1980-luvulle asti.  Hän toimi Tampereen kesäyliopiston sihteerinä ja oli mukana hankkeessa, joka tähtäsi Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirtämiseen Helsingistä Tampereelle. Siirtopäätös tehtiin 31.8.1956 ja se toteutui 1960. Vuonna 1966 Yhteiskunnallisen Korkeakoulun nimi muuttui Tampereen yliopistoksi.

Huomionarvoinen on Peltolan kirkollinen toiminta 1960-luvulta alusta alkaen. Hän oli jäsenenä muun muassa kirkolliskokouksessa ja kirkkohallituksessa, Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton (SKSK) luottamuselimissä ja Tampereen yhteisessä kirkkovaltuustossa. Kirkolliskokouksen tärkeimpiä hankkeita oli tuolloin seurakuntahallinnon uudistaminen. 

Peltola oli rakentamassa yhteyksiä itäblokin maiden kirkkoihin, jotka toimivat tuolloin ahdingossa. Hän oli mukana Suomen kirkon valtuuskunnan matkalla Tšekkoslovakiaan vuonna 1975 ja 1976 Latviaan ja Viroon 1976. Hän oli myös mukana Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa Budapestissä 1984.

Peltola piti säännöllisesti radiohartauksia 1960–1980-luvuilla.

Reijo Peltola teki yhdessä työryhmän kanssa useita äidinkielen ja uskonnon oppikirjoja.

• Kielipyörä. 1, Peruskoulun 3. luokan äidinkielen kirja. Niilo Eräpohja, Jorma Hytti, Reijo Peltola ja Alpo Reinivaara, Kuvitus: Pirkko Koskimies. Valistus, 1971.
• Uskonto ja me. 7–9, Peruskoulun 7.–9. luokan uskonnon oppikirjat. Lauha Peltola, Martti Mäkituuri, Raili Turtola ja Reijo Peltola, valokuvat: Elsevier Nederlan, Johannes Huhtamaa, H. Lehtonen, Eila Uotila, Osmo Visuri ja Kirsti Pietilä. Weilin+Göös, 1972.
• Matka kieleen. 5, 5. kouluvuoden äidinkielen oppikirja. Leena Laitala, Reijo Peltola ja Arja Tuulensuu, toimittanut Anneli Sirén, piirrokset ja taitto Pirkko Seppo. Valistus, 1973.
• Matka kieleen. 5, Opettajan kirja. Leena Laulajainen, Reijo Peltola ja Arja Tuulensuu, kielitieteellinen asiantuntemus Matti Leiwo. Valistus, 1979.

• Lauha Peltola, Muistissa meidän isä. Lauha Peltola, 2018.
• Lauha Peltolan kotiarkisto.