Matti Ollila

Matti Erkki Juhani Ollila (14. toukokuuta 1936 Helsinki – 23. heinäkuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen tekniikan tohtori. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1960. Valmistumisensa jälkeen Ollila meni töihin Insinööritoimisto Erkki Paloheimolle.

Vuonna 1965 Ollila perusti Erkki Paloheimon pojan Eero Paloheimon kanssa yhteisen toimiston, Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollilan. He työskentelivät yhdessä aina vuoteen 1994 asti, jolloin politiikkaan siirtynyt Paloheimo jätti toimiston. Ollila jatkoi työskentelyä Insinööritoimisto Oy Matti Ollila & Co:n nimellä. Hänen toimistonsa sulautui vuonna 2009 Vahanen Oy:hyn.

Ollila oli tunnettu vaativien rakenteiden suunnittelusta ja hänen joko yksin tai Paloheimon kanssa suunnittelemansa kohteet ovat saavuttaneet monia palkintoja:

• Vuoden betonirakenne 8 kertaa, voittaneita töitä ovat muun muassa vuodelta 1972 elementtirakenteinen MJ-vesitorni Nurmijärvellä, vuonna 1975 yhdessä Eero Paloheimon kanssa saatu palkinto Porvoonjoen jalankulkusillasta Porvoossa sekä vuodelta 2001 Marienkirchen konserttisali koillis-Saksassa ja kahta vuotta myöhemmin Lleidan yliopiston kirjasto ja kulttuurikeskus Kataloniassa, Espanjassa,
• Vuoden teräsrakenne 4 kertaa, muun muassa vuonna 1989 palkittu Tiedekeskus Heureka Vantaalla ja Sinikurjet eli IVS-maisemapylväät Bembölessä Espoossa vuodelta 1995.
• Meriittilistalla on myös yksi Vuoden insinöörityö -palkinto.

Turun notkahtanut ja purettu Myllysilta oli Paloheimon ja Ollilan toimiston suunnittelema.