Aleksi Käpy

Alfred Aleksi Käpy (vuoteen 1904 Alander, 21. heinäkuuta 1871 Kankaanpää – 5. joulukuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen Turun hovioikeuden presidentti ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja.

Kävyn vanhemmat olivat nimismies Karl Johan Alfred Alander ja Eva Sofia Forsman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1888 Porin yksityislyseosta ja suoritti yleisen oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1892. Käpy sai varatuomarin arvon 1895.

Käpy oli Halikon tuomiokunnan vt. tuomarina 1896–1897 ja hän toimi Turun hovioikeudessa suomen kielen kääntäjänä 1897–1901, notaarina 1903 ja asessorina 1903–1907. Hän oli Turun hovioikeuden kanslistina 1908–1909, senaatin oikeusosaston jäsenenä 1909–1912 ja Turun hovioikeuden presidenttinä 1912–1925. Viimeksi Käpy toimi Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorin notariaattiosaston johtajana 1925–1933.

Käpy oli kansanedustajana vuosina 1907–1909 Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hän tuli valituksi eduskuntaan Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907. Käpy siirtyi 5. lokakuuta 1909 senaatin oikeusosaston jäseneksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan tuli Iida Yrjö-Koskinen 19. lokakuuta 1909.

Eduskunnassa Käpy oli jäsenenä lakivaliokunnassa, maatalousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa, toimitusvaliokunnassa ja valtakunnanoikeudessa. Käpy toimi Turun suomalaisen säästöpankin johtokunnan, Turun suomalaisen säästöpankin isännistön, Turun suomalaisen yliopistoseuran hoitokunnan, Turun suomalaisen yliopistoseuran keskuskomitean ja Turun suomalainen kirjapaino ja sanomalehti oy:n johtokunnan puheenjohtajana.

• Esitelmä Turun hovioikeuden 300-vuotisjuhlassa 31 lokak. 1923. Turku 1923
• Hovioikeuden tuomio- ja päätöslauselmia, pöytäkirjanotteita, kirjeitä ja äänestyspöytäkirjoja. Helsinki 1928

• A. W. Westerlund : Turun hovioikeuden presidentit, jäsenet ja virkamiehet 1623-1923 : elämäkerrallisia ja sukuhistoriallisia muistiinpanoja, osat 1-2. H. Edgrenin kirjakauppa, Turku 1923

• Aleksi Käpy Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

• Aleksi Kävyn elämäkerta Kansallisbiografiassa