Aimo Turunen

Aimo Armas Turunen (25. helmikuuta 1912 – 21. syyskuuta 2000) oli suomalainen kielitieteilijä ja itämerensuomalaisten kielten professori.

Turunen oli Tyttönormaalilyseon suomen kielen yliopettaja 1952–1959, Helsingin yliopiston dosentti 1950–1959, suomalaisen filologian apulaisprofessori 1959–1971 ja itämerensuomalaisten kielten professori 1971–1976. Hänen väitöskirjansa oli Lyydiläismurteiden äännehistoria I-II (1946 ja 1950). Aiheeseen hän oli tutustunut toimittuaan jatkosodan aikana Aunuksen Radion karjalan-, vepsän- ja lyydinkielisten lähetysten toimittajana. Turusen kansanrunousaiheinen tutkimus kiteytyy teoksessa Kalevalan sanakirja (1949). Sen laajennettu painos sisältää Kalevalan kaikki 7 380 sanaa. Turunen oli laatimassa useita äidinkielen oppikirjoja.

Hänen luottamustehtävistään huomattavimmat olivat puheenjohtajuudet Kotikielen seurassa 1959–1967 ja Kalevalaseurassa 1975–1981. Vuonna 1990 Turunen julkaisi muistelmateoksen Nuoruus rauhan ja sodan Karjalassa, jolle myönnettiin samana vuonna P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto.