Vladimir von Witte

Wladimir von Witte(13. kesäkuuta 1935 Viipuri) on suomalainen liikemies jamyös ensimmäinen suomalaisen yrityksen lähettämä työntekijä Neuvostoliitossa sotien jälkeen. Von Witte oli mukana Jak-40 koneiden hankintaneuvotteluissa ja luomillaan hyvillä neuvostosuhteillaan hän vaikutti Finnairin Aasian reittiverkoston syntymiseen.

Vladimir von Witten isoisän isoisä Herman von Witte,Baron von Schwanenberg (1702-1810) oli myös kreivi Sergei Witten isoisä.

Von Witten vanhemmat pakenivat Pietarista 1917 Viipuriin, jossa Vladimir von Witte syntyi.Talvisodan aikana Wladimir joutui kokemaan ilmahyökkäyksiä. Isän ollessa armeijassa Wladimir ja äiti muuttivat Viipurista Mikkeliin, josta myöhemmin koko perhe asettui Helsinkiin. Perheen kotikielinä oli ruotsi ja venäjä. Vladimir oli jonkun aikaa Ruotsissa sotalapsena ja sieltä palattuaan takaisin hän aloitti koulun Helsingin ruotsinkielisessä Nya Svenska Läroverketissä. Koulun jälkeen 16 -vuotiaana Wladimir oli hetken aikaa töissä Mahoganylla ja autokorjaamossa. Hieman ennen armeijapalvelusta Kontiolahdella hän pääsi Aeroon vahvan venäjän kielen taidon takia. Armeijasta hän palasi Aeroon 1958 ja hänestä tuli Helsingin lentoasemalle liikennevirkailija. Wladimir von Witte vihittiin 1961 Marianna Ek’n kanssa.

Aero Oy oli ensimmäinen länsimainen yhtiö, joka aloitti säännölliset reittilennot Moskovaan.Lennoilla miehistöön oli lisättävä radio- ja puhelinoperaattori, joka tulkkasi lennonvalvontatornien ja koneen kapteenin välisten keskustelun.Vuodet 1959 - 1965 von Witte toimi radio- ja puhelinoperaattorina Moskovaan ja Leningradin sekä joitakin kertoja myös Dubrovnikin lennoilla.

1961 Neuvostoliiton hallitus ja politbyroon pääsihteeri Hrutsev halusi nostaa Neuvostoliiton ruplan arvoa ja venäläiset lähettivät 1500 kg kultaa Englannin keskuspankkiin. Wladimir von Witte sai tehtäväkseen valvoa kultalähetyksen siirtoa Lontooseen Helsingin kautta. Kulta oli pakattu 27 laatikkoon á 57 kg. Convair Metropolitanin lentopainorajoitusten johdosta lähetys jaettiin kahtia toinen 13 ja toinen 14 laatikkoa. Kulta lennätettiin viikon välein. .

Von Witte komennettiin asemapalvelupäälliköksi 1965 Moskovan edellisenä vuonna valmistuneeseen uuteen Šeremetjevo-1 lentoasemalle ja perhe muutti Moskovaan.

Finnairin kaupunkitoimisto sijaitsi hotelli Ukrainassa. Tuohon aikaan Moskovassa lähes kaikki ulkomalaiset olivat diplomaatteja ja kaupungissa oli vain muutama länsimainen liikemies. Vuosiksi 1968 -1970 von Witte komennettiin Leningradiin. Kaupunkitoimisto sijaitsi hotelli Astoriassa ja Leningradissa oloaikanaan hän onnistui neuvottelemaan Aerolle katutasotoimiston SASn toimiston viereen Gogolin kadulle.

1970 von Witte nimitettiin Finnairin Neuvostoliiton piirin päälliköksi. Time Magazinen Moskovan edustaja Edmund Stevens pyysi 1973 von Witteä hankkimaan tuhat kiloa kaviaaria toimitettavaksi Yhdysvaltoihin. Von Witte hankki kaviaarin ja Stevens maksoi kaviaarista 180 000 dollaria. Kaviaari lennätettiin Finnairin koneilla New Yorkiin.

1970-luvun lopulla venäläiset tarjosivat Finnairille Jak-40 koneita. Koneen oli epätaloudellinen ja sen lentosäde oli pieni. Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen viivytti neuvotteluja, pyytämällä useita kertoja lisätietoja. Finnairissa tutkittiin jopa venäläis-suomalaisen lentoyhtiön SAFA perustamista, joka olisi lentänyt Jak-40 koneilla Petroskoihin, Viipuriin ja Leningradiin. Hankintaneuvotteluiden aikana von Witte joutui keskustelemaan jopa Mihail Suslovin kanssa asiasta. Hanke haudattiin ja Finnair ei ostanut koneita.

Finnair sai 1976 ensimmäisenä länsimaisena yhtiönä katutasotoimiston Moskovaan, 6 ProezdHudožestvennogo Teatra. Toimisto oli von Witten monivuotinen projekti.

Von Wittellä oli merkittävä rooli Finnairin kauko-idän strategian aloitusvaiheessa. Hän sai neuvoteltua Neuvostoliiton ilmatilan kautta suoran lentoyhteyden Bangkokiin 1976 ja hän oli tulkkina neuvottelussa kun pääjohtaja Korhonen aloitti neuvottelut Neuvostoliiton ilmailumisterin kanssa ylilentoluvista Japaniin.

Työviisumin peruutus

1976 von Witten ollessa kesälomallaan Suomessa hänelle ilmoitettiin, että hänen työviisuminsa on peruutettu ja hän ei voi palata Moskovaan. Pitkin syksyä eri virallisten ja epävirallisten kanavien kautta käytiin neuvotteluja von Witten paluusta. Aeroflotin Suomen toimintojen pääedustaja Venedikt Mihalovitš Markov toimi aktiivisesti avusti toimenpiteissä, jotta von Witte saisi takaisin työviisuminsa. Markov ehdotti von Wittelle, että tämä osallistuisi tammikuussa 1977 Leningradissa järjestettävään seminaariin johon von Wittelle myönnettiin kertaluonteisen viisumin.

Helmikuussa 1977 Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä oli Finnairin nimitysuutinen, jossa von Witte nimitettiin projektipäälliköksi Finnairin myynti- ja markkinointioastolle lokakuussa 1977. Pian tämän ilmoituksen jälkeen von Witte sai uudestaan monikertaviisumin ja palasi Moskovaan. Von Witte ei kuitenkaan palannut Suomeen lokakuussa vaan jatkoi Moskovassa piiripäällikkönä.Vasta tammikuussa 1978 Finairissa sovittiin von Witten lopullisesta kotiuttamisesta,jonka tuli tapahtua maaliskuussa. Lasten koulujen takia von Witten paluu Suomeen toteutui vasta toukokuussa 1978. Viikkoa ennen hänen kotiinpaluutaan aseistautunut neuvostoliittolainen mies linnoittautui Finnairin Moskovan toimistoon vaatien lentokonetta, jolla pääsee maasta pois. Tilanne päättyi miehen antautumiseen neuvostoviranomisille.

Mahdollisia syitä viisumin peruuttamiseen

Virallista syytä tai syitä viisumin peruuttamisen ei ole selvinnyt. Asiasta liikkuu huhuja ja arvioita. Niiden mukaan von Witten olisi ollut sijaiskärsijä, koska Finnair ei ostanut Jak-40 koneita. Syiksi on myös epäilty hänen hankkimaansa Moskovan katutasotoimistoa tai hänen liian hyviä suhteita neuvostojohtoon ja on myös spekuloitu, että von Witte haluttiin vaihtaa Suomessa vangittuna olleeseen neuvostokirjeenvaihtajaan.

Suomeen lopullisesti 1978 palattuaan von Witte toimi Hotelli InterContinentalin myyntijohtajana. 1980 Finnair aloitti säännöllisen reittiliikenteen Bagdadiin ja Finnair komensi von Witten Irakin piiripäälliköksi. Irakin–Iranin sodan sytyttyä syyskuussa 1980 von Witte johti 200 hengen suomalaisten evakuointiryhmää maanteitse Jordaniaaan.

Finnair kutsui von Witten kotiin 1984 ja oltuaan vuoden tuotepäällikkönä Finnairin päätoimistossa, hän siirtyi Matkatoimisto Matkayhtymään perustamaan ja johtamaan Neuvostoliiton osastoa. 1986 Ukrainassa oli iso joukko suomalaisia rakennusmiehiä Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikana. Finnair lähetti erikoiskoneen noutamaan rakennusmiehet. Lentokenttä oli suljettu mutta Finnair sai poikkeuksellisesti laskeutumisluvan Kiovaan koska koneesta ja miehistöstä vastasi koneessa mukana neuvostoviranomisten tuntema Vladimir von Witte. Myöhemmin hänellä todetiin kilpirauhasen vajaatoiminta jonka johdosta hän ajoi ulos tieltä ja käsi jouduttiin amputoimaan.

Von Witte sai hankittua omilla suhteillaan hankittua Finnarin haluamat lentoluvat Müncheniin 1987.

Von Witte lähetettiin Pietariin vuosiksi1992 - 1994 ja toistamiseen Moskovaan Venäjänpiiripäälliköksi vuosiksi1994- 1999, jonka jälkeen hän siirtyi eläkkeelle.

• 1994 Suomen Leijonan ritarimerkki
• 1999 Rauhan mitali, Russian Pease Foundation
• 2016 Knight Grand Cross of Justice Order of the Constantine the Great and Saint Helen.
• 20xx Patron Cross Ortodoksi kirkko

Toimitusjohtaja Ivan Ivanovits Kuznetsov, Administreiski p Bank, nimesi 1999 tähden Wladimir von Witteksi. Tähden sijainti on Kaksosten, Ajomiehen ja Ilveksen tähdistöjen keskiössä. (07h32m9,9s / +32 40’ 31” / Alt: 29.1 / Azim 66.9).

Vladimir von Wittellä on ollut pieni rooli kolmessa kotimaisissa elokuvissa.

• Sergei elokuvassa Tropic of Ice - Jään kääntöpiiri (1987).
• Short elokuvassa Kaasari (1989).
• Venäläinen upseeri elokuvassa Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991).

• Politics Power Leadership (PPL) Perustaja ja puheenjohtaja.
• Suomi-Jordania yhdistyksen puheenjohtaja.

• Vladimir von Witten neuvostoajoista 2013 ja 2015 esitetty reportaasi
• В.В. Витте: Российский дневник барона фон Витте.Хельсинки - Санкт-Петербург: Московский университет имени С.Ю.Витте/А.И.Мелуа, 2013.(venäjäksi).
• Christina Witte von Schwanenberg: Airline Baron and Railway Count – The Witte system in Russia, s. 37.Seinäjoki: Bookcover, 2019.(englanniksi).