Toivo Vähä

Toivo Juhonpoika Vähä (käytti Neuvostoliitossa nimeä Ivan Mihailovitš Petrov) (12. huhtikuuta 1901 Helsinki – 18. kesäkuuta 1984 Petroskoi, Neuvostoliitto) oli suomalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n rajavartiojoukkojen eversti.

Punaisten joukoissa Suomen sisällissodassa taistellut Vähä pakeni 1918 Venäjälle, jossa hän suoritti Pietarin kansainvälisen sotakoulun 1923 ja rajavartiokorkeakoulun 1928. Vähä sai majurin arvon viimeistään 1940 ja everstin arvon viimeistään 1946. Vähä toimi urallaan Suomen rajan tuntumassa, Lounais-Venäjällä sekä Uralilla.

Vähä palkittiin 1920- ja 30-luvuilla lukuisilla kunniamerkeillä, niiden joukossa Leninin kunniamerkki, kolme Punaisen Lipun kunniamerkkiä, Lokakuun Vallankumouksen kunniamerkki, Punaisen Tähden kunniamerkki, Kansojen ystävyyden kunniamerkki ja lukuisia mitaleja. Hän oli myös Petroskoin kaupungin kunniakansalainen. 1920-luvulla myönnetyn ensimmäisen Punaisen Lipun kunniamerkin perusteena oli Vähän toiminta Iso-Britannian tiedustelupalvelu SIS:lle työskennelleen, ukrainalaissyntyisen Sidney Reillyn vangitsemisessa osana Operaatio Trustia. Operaatio Trustin jälkeen Toivo Vähä vaihtoi henkilöllisyyttä ja asuinpaikkaa. Hänestä tuli Ivan Petrov.

Ivan Petrovina Vähä työskenteli rajavartijana, hänen henkilöllisyytensä paljastui ja hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa, mutta selvisi niistä hengissä ja rehabilitoitiin.

Toivo Vähä oli vuonna 1939 vangittuna kansanvihollisena odottamassa kohtaloaan, mutta hänet haettiin tutkintavankilan kuolemaantuomittujen sellistä ja määrättiin vastaperustetun Suomen kansanarmeijan armeijakunnan tiedusteluosaston apulaispäälliköksi. Suomalaisista punaupseereista oli Stalinin puhdistusten jälkeen huutava pula, ja upseereja jouduttiin haalimaan jopa vankileireiltä.

Operaatio Trustin tultua julkisuuteen 1960-luvulla Vähä muutti Petroskoihin. Hän julkaisi muistelmansa vuonna 1974 nimellä Suomalaiset punikit : muistelmia. Venäläinen kirjailija Oleg Tihonov julkaisi 1991 Vähän elämästä dokumenttiromaanin Silminnäkijä.

• Ahonen, Anneli: Vakooja Vähä eli suomalaisen ja venäläisen elämän.Helsingin Sanomat, 1.11.2014, s. B6-B7.
• Kemppinen, Jukka: Kuolleita T-Ö: Vähä, Toivo Juhonpoika Kemppinen.blogspot.fi.12.8.2007. Viitattu 1.11.2014.

Viitteet