Toivo Louko

Toivo Louko, sukunimi aik. Nieminen ( 15. marraskuuta 1884 Jalasjärvi– 30. kesäkuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja (baritoni).

Loukon vanhemmat olivat torppari ja käsityöläinen Juho Nieminen (Ala-Louko) ja Kaisa Kuutti. Loukon perhe muutti Alavudelle jossa hän liittyi paikalliseen soittokuntaan B-kornetistiksi. Hän kävi Helsingin lukkari-urkurikoulua vuoteen 1911 asti ja opiskeli sitten Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1913–1916. Louko opiskeli ulkomailla Dresdenissä 1920, Milanossa 1925 ja Berliinissä 1929.

Louko toimi Halikon kanttori-urkurina vuosina 1911–1921 ja sen jälkeen hän oli vuodesta 1921 alkaen kiinnitettynä Suomalaisessa oopperassa. Viimeisen kerran Toivo Louko esiintyi 1941 Giacomo Puccinin La Boheme-oopperassa. Hän oli 1932 mukana ensimmäisessä Yleisradion studiosta käsin lähetetyssä oopperalähetyksessä (Wilhelm Kienzlin ooppera Evakelimies) yhdessä Wäinö Solan ja Lahja Lingon kanssa. Louko levytti 1920-luvulla runsaasti varsinkin kansanlauluja sekä yksinlauluja ja pari duettoa Leevi Madetojan Pohjalaisia-oopperasta yhdessä Lahja Lingon kanssa. Louko sävelsi lisäksi Varsinaissuomalaisten laulun Väinö Kulon tekstiin.

Toivo Louko oli naimisissa vuodesta 1922 Eine Ingeborg Groundströmin kanssa.