Timo Pakkanen
Quick Facts
Biography
Timo Alarik Pakkanen (s. 28. elokuuta 1944) on Suomen tunnetuin joulupukki. Hän on esiintynyt joulupukkina vuodesta 1961 lähtien, myös hyvin paljon ulkomailla, esim. Japanissa 14 kertaa sekä ainakin Thaimaassa, Taiwanissa, Singaporessa, Jordaniassa, Georgiassa, Kyproksella, Espanjassa ja Saksassa. Hän toimi mm. Finnairin joulupukkina Japanissa vuodesta 2000 alkaen useiden joulujen ajan.
Pakkanen teki yhteistyötä Joulupukkisäätiön kanssa vuodesta 2001 alkaen. Vuonna 2014 säätiö kuitenkin lopetti yhteistyön ja vaati Pakkasta luopumaan säätiön tunnusmerkkien käytöstä. Syy tähän oli se, että Pakkanen oli esiintynyt olutharrastajien lehdessä. Pakkanen on myös Olutliiton jäsenseuran, vuonna 1978 perustetun Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan K.H.P.V. ry:n, pitkäaikainen puheenjohtaja. Pakkasen mukaan hänellä on vapaa-aikanaan oikeus yksityiselämään, myös oluen juontiin. Tätä harrastustaan ja joulupukkina toimimista hän ei ole sekoittanut keskenään. ”Jos minä en joulupukkina saa vapaa-ajallani nauttia olutta, pitäisi säätiön irtisanoa myös kaikki muut heidän työntekijänsä, jotka nauttivat alkoholia vapaa-ajallaan,” kommentoi Pakkanen jupakkaa Iltalehdelle.
Kirjailija Kaija Pakkanen oli Timo Pakkasen äiti, ja kirjailijat Outi Pakkanen ja Jukka Pakkanen ovat hänen sisaruksiaan.
Lähteet
- ↑ Armi Kauppila: Timo Pakkanen on esiintynyt rakastettuna Joulupukkina jo lähes 60 vuotta: ”En aina muista, minkä ikäinen olen viimeksi sanonut olevani, mutta lapset muistavat aina” Seura. 26.8.2019. Viitattu 9.7.2020.
- ↑ Iida Kekäle: Irtisanottu joulupukki: ”Kyllä joulupukkikin saa juoda olutta” Iltalehti. 22.5.2014. Viitattu 9.7.2020.
- ↑ Anna Takala: Japanissa asti fanitettu joulupukki pitää konttoriaan Kampissa. HS Helsinki, 10.12.2020, s. 16–17. Helsinki: Sanoma Oyj.
- ↑ Kari Ylänne: Joulupukkisäätiö katkaisi välit Suomen kuuluisimpaan joulupukkiin - mieltymys olueen syynä! Ilta-Sanomat. 21.5.2014. Sanoma Oyj. Viitattu 9.7.2020.
- ↑ Heikki Kähkönen: Joulupukkisäätiö aloitti noitavainot Suomessa Uusi Suomi. 22.5.2014. Viitattu 9.7.2020.