Tarja Heino

Tarja Heino (s. 1956) on suomalainen sosiaalityöstä väitellyt valtiotieteen tohtori, joka on työskennellyt pitkään lastensuojeluun liittyvissä tutkimus- ja kehittämistehtävissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sen edeltäjässä. Vuodesta 2017 lähtien hänen tehtävänimikkeensä on ollut tutkimusprofessori.

Heino valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaalipolitiikan oppiaineesta 1982. Hän jatkoi Helsingin yliopistossa opintoja sosiaalityön aihepiiristä valmistuen valtiotieteen lisensiaatiksi (1994) ja tohtoriksi (1997). Hänen suomenkielinen väitöskirjansa (1997) käsitteli lastensuojelun asiakkuutta. Tutkimustyö oli otsikoitu Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa. Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi. Heino on Tampereen yliopiston sosiaalityönja lastensuojelututkimuksen dosentti (2009-).

Heino on tutkinut haavoittavissa oloissa, erityisesti sijoitettuna elävien lasten hyvinvointikokemuksia ja toiminut näiden lasten hyvinvoinnin seurannan vahvistamiseksi. Hän on osallistunut valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto SosNetin tohtorikoulutuksiin sosiaalityöhön ja lastensuojeluun liittyvien tutkimushankkeiden ohjaajana ja tukijana. Heino on ollut haastateltavana joukkotiedotusvälineissä muun muassa lastensuojeluilmoituksiin ja lasten sijoituksiin liittyvistä teemoista. Hän tuonut esille esimerkiksi tutkimustensa perusteella, että vuonna 1999 syntyneiden nuorten ikäluokasta jopa 5,8 prosenttia on mennessä jossain vaiheessa elämäänsä 17. ikävuoteen mennessä ollut sijoitettuna (kodin ulkopuolelle). Kolmasosa heistä oli ollut sijoitettuna yli puolet elämästään. 2000-luvulla kiireellisesti sijoitettujen lasten tai nuorten lukumäärä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2017 kodin ulkopuolelle oli Suomessa sijoitettuna noin 18 000 lasta ja nuorta, joista kiirellisesti sijoitettuja oli noin 4 000.