Sirkka Sipilä

Vappu Sirkka Cecilia Sipilä (1. toukokuuta 1920 Jurva – 29. joulukuuta 1964 Imatra) oli suomalainen elokuvanäyttelijä. Hän oli yksi toisen maailmansodan ajan filmitähtiä ja ohjaaja Jorma Nortimon luottonäyttelijä. Hän kuului myös niihin harvoihin vanhan suomalaisen elokuvan näyttelijöihin, joilla ei ollut teatteritaustaa.

Sipilä teki useita muistettavia rooleja suomalaisessa elokuvassa, mutta hänen nopea ja lopullinen poistumisensa julkisuudesta sekä varhainen kuolema ovat johtaneet siihen, että hän on elokuvahistoriassa melko unohdettu tähti.

Pohjalaisella Jurvan pikkupaikkakunnalla syntynyt Sirkka Sipilä kiinnostui näyttelemisestä jo nuorena. Hän esiintyi raittiusjuhlan näytelmässä ensimmäisenä kouluvuonnaan. Ennen muuttoa Helsinkiin Sipilä suoritti oppikoulun Kristiinankaupungissa. Hän lähetti koulun seitsemännellä luokalla hakemuksen Suomen Filmiteollisuuden perustamaan "filmikouluun", joka etsi lupaavia uusia näyttelijöitä esiintymään Toivo Särkän johtaman yhtiön elokuvissa. Sipilä sai Kristiinankaupunkiin tiedon tulleensa valituksi filmikoulun ensimmäiselle kurssille. Jurvan ja Kristiinankaupungin pieniin ympyröihin tottunut nuori pohjalaistyttö muutti vuonna 1938 Helsinkiin, jossa oli kansainvälinen ympäristö ja Suomen elokuvateollisuuden keskus. Filmikouluun päässeille opetettiin lähinnä kameranäyttelemistä, ja pian filmikoulun alkamisen jälkeen Sipilä aloittikin yhteistyön Jorma Nortimon kanssa. Sipilä näytteli urallaan 22 elokuvassa, joista suurin osa oli komedioita.

Sirkka Sipilä teki ensimmäiset elokuvaroolinsa 18-vuotiaana, jolloin hän opiskeli vielä SF:n filmikoulussa. Sipilän valkokangasura alkoi pienillä avustustehtävillä Nortimon ja Wilho Ilmarin ohjauksissa.

Sipilä näytteli naispääosat useissa suomalaisissa komedioissa, kuten Takki ja liivit pois!, Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin, Poikamies-pappa, Perheen musta lammas, Matkalla seikkailuun ja Keittiökavaljeerit. Kenties parhaiten hänet muistetaan Suomisen perhe -elokuvien Elina Suomisena, tosin kahdessa elokuvassa Elinan roolissa nähtiin Toini Vartiainen.

Elokuvassa Perheen musta lammas Sipilän muuntautumiskyky pääsi esille, kun hän teki roolisuorituksen ”poikatyttönä”. Hänen voimistelunsa alastomana elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin taas herätti paheksuntaa, mutta myös innostusta. Toivo Särkän elokuvassa Onnellinen ministeri (1941) Sipilällä oli sivuosa mainosvirkailijana, jossa hän sai käyttää edukseen myös laulutaitoaan. Sankarittaren roolista Sisulla ja sydämellä -elokuvassa Sipilä sai suorastaan ylistäviä arvioita. Hänen tulkintansa oli arvostelijoiden mukaan ”älykäs, luonnollinen, miellyttävä ja suorasukaisen reipas”.

Useiden pääroolien ohella Sipilä teki useita sivurooleja, joista merkittävimpinä aatelisneito Ingeborg elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi sekä Brita von Löwen elokuvassa Avioliittoyhtiö. Sen jälkeen hän vaihtoi elokuvayhtiötä ja siirtyi Fenno-Filmiin. Lisäksi hän näytteli Karhu-Filmin tuottamassa farssikomediassa Mikä yö! vuonna 1945.

Sipilä päätti elokuvauransa rahallisista syistä 1950-luvun vaihteessa. Hän oli naimisissa Niilo Mineurin kanssa vuosina 1943–1949, ja liitosta syntyi yksi tytär. Elokuvauran jälkeen Sipilä esiintyi muutamissa mainoksissa ja työskenteli jonkin aikaa Helsingissä myyjättärenä. Hän kuului myös Ruusu-Risti -yhdistykseen. Sipilä muutti Imatralle 1960-luvun alussa ja näytteli Imatran teatterissa vuoteen 1964 asti, jolloin hän kuoli syöpään vain 44-vuotiaana. Hänet on haudattu syntymäpaikkansa Jurvan hautausmaalle.

• Sirkka Sipilä Elonetissä

Viitteet

• Sirkka Sipilä Internet Movie Databasessa (englanniksi)