Siri Dahlquist

Sigrid (Siri) Hedvig Naëmi Dahlquist (o.s. Jonsson; 14. maaliskuuta 1889 Bromma, Ruotsi – 22. tammikuuta 1966 Uppsala) ruotsalainen teologi ja virsirunoilija.

Dahlquist suoritti ylioppilastutkinnon Wallinska skolan-koulusta Tukholmassa 1907 ja hänestä tuli yksi Ruotsin ensimmäisiä naisteologeja. 1913 suoritti hän toisena naisena Ruotsissa teologian kandidaatin tutkinnon. Opiskeluaikanaan hän toimi aktiivisesti nuorkirkkoliikkeen parissa.

Dahlquist oli uskonnonopettaja Tukholman tyttökouluissa 1912- 13 sekä toimi toimittajana.Mentyään avioliittoon Gunnar Dahlquistin kanssa hän omistautui kokopäiväisesti papin vaimon tehtävään. Gunnar Dahlquist toimi Ruotsin kirkon lähetyksen johtajana. Siri Dahlquist toimi Ruotsin naisten lähetys­yhdistyksen puheenjohtajana 1922-1966 ja hän otti mielellään osaa lähetysteologiseen keskusteluun ja 1930-luvulla hän kiinnostui ns. Oxford-liikkeestä. Hän oli kiinnostunut myös papin viran avaamisesta naisille, jo 1919 hän kirjoitti artikkelin otsikolla ”Är prästämbetet ett kvinnokall? (Onko papinvirka kutsumus naisille?) Hänen mukaansa naisilla ja miehillä on samanlainen arvo ja vastuu Jumalan valtakunnassa. Hänen mukaansa tarvitaan teologisesti koulutettuja naisia, joilla on virka kirkossa, nuorisoliikkeiden palveluksessa, lähetystyössä ja diakonissojen kouluttajina.

Hänet tunnetaan ennen muuta virsirunoilijana. Hänen virsiään on virsikirjan ohella vapaitten kirkkojen laulukirjoissa ja muissa laulukokoelmissa. Hän julkaisi runojaan sanomalehdissä ja aikakauslehdissä sekä julkaisi kirjoja. Hänen virsissään on usein teemoina ajatukset jotka liittyvät nuorkikkoliikkeen teologiaan ja julistukseen; Kristuksen pelastava telo, kutsumus, ratkaisu, seuraaminen ja pyhitys, palvelu, evankeliointi ja lähetys.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Dahlquistin virttä. 427 Taas uudet kielet vievä sanomaa, suom. Anna-Maija Raittila 1979 ja 492 Ystävä sä lapsien, 2-3 säkeistöt, (Säk. 2-3 suom. Lauri Pohjanpää 1923. Säk. 3 virsikirjakomitea 1937)

Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi hänen kirjoittamansa virsi, 417Taas uudet kielet vievät sanomaa sekä hänen kääntämänsä virret 137 Rakkaudesta maailmaan (George Robson n. 1900, suom. Niilo Rauhala 1994) ja 585 Kiiruhda! Päivä rientää (Annie L. Coghill 1854, suom. Pekka Kivekäs 1998), sekä virsi 743 Ystävä sä lapsien, joka on virsikirjan lisäysosassa, samassa sanamuodossa kuin Suomen ev. lut. kirkon virsikirjassa.