Sini Merikallio

Sini Merikallio (s. 1977 Myrskylä) on suomalainen avaruustutkija ja eläinlääkäri. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Herttoniemen yhteiskoulun lukiosta ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta Marsia käsittelevällä diplomityöllä. Hän on työskennellyt avaruus- ja ilmastomuutostutkimuksen parissa Ilmatieteen laitoksella, mutta toimii nykyään kunnan eläinlääkärinä.

Merikallio kävi vuonna 2003 ensimmäisenä suomalaisena kokeilemassa Mars Desert Research Stationin Mars-simulaattoria Utahin autiomaassa. Kokeen aikana ryhmä vietti avaruuspuvuissaan Marsin kaltaisissa olosuhteissa kaksi viikkoa. Merikallio oli mukana hakemassa Euroopan avaruusjärjestö ESAn astronauttiohjelmaan vuonna 2008 sijoittuen 10 000 hakijan joukosta 200 parhaan joukkoon. Merikallio on ollut myös mukana kehittämässä Ilmatieteen laitoksen tutkija Pekka Janhusen johtamaa sähköistä aurinkotuulipurjetta, jonka avulla Maan ja Marsin kiertoradalle saataisiin tehtyä polttoainevarastoja asteroideilta haetusta vedestä. Myös Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on noteerannut hankkeen ja ilmoittanut tutkivansa hanketta noin 450 000 euron budjetilla.

Merikallio on eläinlääketieteen kandidaatti ja tekniikan tohtori. Hän on ollut kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista jo lapsesta saakka. Merikallio uskoo mahdottoman saavuttamiseen ja hänen metodinsa on edetä asiassa kuin asiassa pienin askelin. Jos maalliset ongelmat tuntuvat liian suurilta, hän neuvoo pohtimaan haastetta avaruustutkijoiden näkökulmasta – eli miltä ongelma näyttää Marsin perspektiivistä.

Vuonna 2016 valmistuneessa Ilmatieteen laitoksella toteutetussa väitöstyössään Computer modeling of light scattering by atmospheric dust particles with spheroids and ellipsoids  Merikallio on tutkinut ilmakehän pienhiukkasten, erityisesti kompleksisten aavikko- ja tulivuoripölyn, valon sironnan mallinnusta. Työn tavoitteena oli selvittää voidaanko valon sirontaa ilmakehän pienhiukkasista mallintaa nykyistä paremmin ja käytännöllisemmin käyttämällä yksinkertaistettuja, hieman pallomuodoista poikkeavia, mallihituja. Mallia pienhiukkasten valon sironnasta on käytetty myös avaruustutkimuksessa. Tämä on tehty käyttäen yksinkertaistettuja mallihituja. Tulokset tutkittujen mallien käyttökelpoisuudesta ovat rohkaisevia ja niitä onkin jo hyödynnetty Ilmatieteen laitoksella ECHAM-ilmastomallin parantamiseen. Tulevaisuudessa tuloksia tullaan käyttämään myös muun muassa AATSR-satelliitti-instrumentin kaukomittausten käsittelyyn.