Sasu Haapanen

Aleksander ”Sasu” Haapanen (7. tammikuuta 1905 Helsinki – 25. joulukuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Sasu Haapanen syntyi Helsingissä sorvari Aleksander Haapasen perheeseen. Hän suoritti musiikkiopintoja ja teatterikursseja, kunnes sai vuonna 1923 kiinnityksen Koiton Näyttämölle, jossa työskenteli kymmenen vuotta. Haapanen teki pitkän uran Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1933–1965 ja siitä muodostetussa Helsingin Kaupunginteatterissa aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1969 saakka. Hänen näyttämösuorituksistaan huomattavia olivat Hamletin nimiosa, Akusti Niskavuoren Hetassa ja isä näytelmässä Hyvä maa.

Haapanen esiintyi myös noin neljässäkymmenessä elokuvassa vuosina 1936–1962. Erityisen paljon hän näytteli herrasmieskonnia ja sota-ajan elokuvissa venäläisiä roistoja. Ensimmäisen merkittävän filmiroolinsa Haapanen teki aatedraamassa Jääkärin morsian (1938). Hän esitti juutalaista Isakia, joka vakoilee venäläisten hyväksi. Koomikkona hän ansioitui muun muassa kömpelön herrasmiesmäisen kirjailijan roolissa elokuvassa Markan tähden (1938).

Vuonna 1939 Haapanen teki kaikkiaan viisi elokuvaroolia, joista merkittävin oli elokuvaohjaaja Risto Karpalainen komediassa Herrat ovat herkkäuskoisia. Roistotyyppejä hän esitti muun muassa elokuvissa Viimeinen vieras (1941), Ryhmy ja Romppainen (1941), Onni pyörii (1942) ja Tyttö astuu elämään (1943). Elokuvassa Suomisen Ollin tempaus (1941) Haapanen on rehti ja isänmaallinen maalari Suominen.

Haapanen kertoi Elokuva-Aitalle vuonna 1944 kyllästyneensä roistojen esittämiseen, mutta toisaalta totesi uusien vivahteiden löytämisen erilaisiin konnatyyppeihin tuovan näyttelijänkyvyille haastetta. Mieluisiksi elokuvarooleikseen hän mainitsi Jääkärin morsiamen Isakin sekä Tuomari Martan (1943) nimismies Pellikan. Vuonna 1945 Haapanen teki onnistuneen miespääosatulkinnan Hella Wuolijoen näytelmään perustuvassa elokuvassa Vastamyrkky. Sodan jälkeen hän näytteli valkokankaalla sivuosia. Näistä huomattavin oli torikauppias Eriksson Maria Jotunin teksteihin perustuvassa elokuvassa Kun on tunteet (1954). Viimeisen elokuvaroolinsa Haapanen teki Maunu Kurkvaaran ohjaamassa elokuvassa Yksityisalue (1962).

Sasu Haapanen levytti vuonna 1930 noin 15 iskelmää kuten ”Ali Baba”, ”Kaarina”, ”Kasakka” (”Tosca-valssi”) ja ”Särkynyt elämä”.

Haapanen palkittiin vuonna 1956 Pro Finlandia -mitalilla. Hän esiintyi 1960-luvulla useissa televisiotuotannoissa ja radiokuunnelmissa. Haapanen tunnettiin varsinkin Outsiderin ja Reino Helismaan radiosarjojen käheänä kertojaäänenä.

• Sasu Haapanen Internet Movie Databasessa (englanniksi)