Per-Erik Sovelius

Per-Erik "Pelle" Sovelius (3. kesäkuuta 1914 Oulu – 27. elokuuta 1995 Mikkeli) oli suomalainen taistelulentäjä ja lentueen päällikkö, 4/HLeLv 24: sotilasarvonaan luutnantti. Hän lensi Brewster B-239 (US Navy: F2A) hävittäjäkonetta sekä sitä edeltävästi Fokker D.XXI -taistelukonetta, jolla saavutti 5½ pudotusta. HLeLv 24:ssa, 8 koneen parven päällikkönä ja Gustaf "Eka" Magnussonin alaisuudessa palvellut kapteeni "Pelle" Sovelius saavutti Brewster-koneellaan 7 ilmavoittoa, joskin jo FR-Fokkerilla saavutetut tulokset riittivät tekemään hänestä hävittäjä-ässän.

Jorma "Zamba" Sarvannon ennätyslennolla oli luutnantti Sovelius mukana myöskin. Hän toimi talvisodan alussa lentueen varapäällikkönä. FR-92 -koneellaan hän oli ehtinyt pudottamaan yhden koneen, kaikkiaan 8 koneyksilön vahvuisesta Iljušin DB-3 -pommituskoneiden parvesta. Pommikoneiden kohde oli Kuopio: pommit pudotettiin, mutta isompia vahinkoja kohteeseen aiheuttamatta. Paluulennolla kohti kotitukikohtaa iskivät Sovelius ja Sarvanto. Sarvanto pudotti 6 venäläistä pommittajaa 4-5 minuutissa, mikä oli maailmanennätys. Vain yksi DB-3 oli selvitä, Sarvannon ammuttua panoksensa loppuun, mutta Sovelius sai tiputettua senkin.

Sovelius lensi osan aikaa samaa konetta kuin Hans Wind oli lentänyt, eli BW-378 nimikoidulla koneella, joka on sen yksilöity tyyppitunnus. Kaiken kaikkiaan Per-Erik Sovelius saavutti 12½ ilmavoittoa 257 tekemällään sotalennolla. Vuoden 1942 lopussa oli Soveliuksella koossa 5 pudotusta.

Kapteeni, myöhempi majuri Sovelius siirrettiin sittemmin koelentäjäksi sekä myöhempänä esikuntatehtäviin, kuten myös Lentolaivue 28:n päälliköksi. Hän lensi muun muassa vaaralliseksi koettua VL Myrsky -konetta, joka oli surmannut sen koelentäjiä. Koneen tähtimoottori oli jo omana kehitysaikanaan (jatkosodan aikakausi) selkeästi alitehoinen (1 065 hv). Valtaosiltansa puurakenteisen, (jossa liimattu puurakenne) koneen taipumuksena oli resonoivan värähtelyn eli flutterin myötä hajota lennossa ilmassa suurilla yli 500 km/h nopeuksilla. Koneen rakenteen tuli olla kevyt, eikä se saanut sisältää ns. strategisia materiaaleja, kuten alumiinia - jota Suomella oli hyvin heikosti saatavilla. Vastaavasti Ruotsi oli onnistunut oman vastaavan tehoisen J22 -hävittäjäkoneensa kanssa, jonka tulokset koettiin tyydyttävinä: esim. enimmän huippunopeuden ollessa 575 km/h. Koneiden aseistukset (4x raskasta konekivääriä) olivat kutakuinkin toisiaan vastaavat.

• Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomalaiset hävittäjä-ässät, Osprey #4. Koala-Kustannus, painettu: Karisto, Hämeenlinna 2001. ISBN 952-5186-24-5. s. 24, 32, 84.
• https://www.vlmyrsky.fi/historia/18://sovio-sovelius.com/?attachment_id=4936
• https://sovio-sovelius.com/?attachment_id=4936

Viitteet