Otto Fleming

Otto Fleming (12. elokuuta 1786 Askainen – 13. maaliskuuta 1851 Naantali) oli vapaaherra ja vänrikki. Hän oli myös tunnettu voimamies, lempinimeltään ”vahva paroni”. Tunnettiin myös nimillä Pohjolan Herkules ja Suomen Herkules. Hänen muistokivensä on Naantalin hautausmaalla ja Naantalin vanhassakaupungissa sijaitseva Fleminginkatu on nimetty hänen mukaansa.

Fleming tunnettiin Turussa lähinnä katutappelijana ja hän oli useita kertoja vankilassa, muun muassa pahoinpideltyään esimiehensä Viaporissa. Myöhemmin hän kuitenkin sai Viaporin puolustuksesta paronin arvon. Myöhemmin hän oli täysipäiväinen seikkailija, merirosvo ja kaappari. Palattuaan Lontoosta takaisin Suomeen hän asettui Naantaliin jossa vietti edelleen hurjaa elämäntapaansa.

Hänen vanhempansa olivat vapaaherra Herman Fleming ja tämän kolmas vaimo Sofia Albertina o.s. Carpelan.

Fleming oli kadettina Karlbergin sota-akatemiassa 23. syyskuuta 1796 – 30. syyskuuta 1797 ja vuonna 1804 vänrikki Jägerhornin rykmentissä. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen 1807. Venäläisessä vankeudessa vuonna 1808. Lontoossa vankina Lontoon Towerissa, jossa hän alkoi harrastaa nyrkkeilyä, jolla hankki elantonsa. Hän toimi ulkomaisessa sotapalveluksessa, josta erosi aliluutnanttina vuonna 1813. Hänet vangittiin Turussa vuonna 1815, karkoitettiin maasta 1817, mutta hän sai luvan palata maahan 1819. Sen jälkeen hän oli vänrikki Kiovan rakuunarykmentissä 1819 ja linnoitusvankien valvoja Svartholmassa, kunnes erotettiin 1829 ja tuomittiin kahden vuoden vankeuteen Viaporiin.

• Fleming (suku)

• Kajanti, Caius: Itsepäisiä miehiä.Karisto, 2004. ISBN 951-23-4538-2.
• Hagelstam, Wentzel: Starka Baron: Otto Fleming.Turku: , 1924.(ruotsiksi)