Nina Sailo

Nina Sailo (o.s. Stünkel; 26. heinäkuuta 1906 Viipuri – 15. marraskuuta 1998) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli kuvanveistäjä Alpo Sailon puoliso ja työtoveri.

Nina Stünkelin vanhemmat olivat arkkitehti Albert Stünkel ja Nina Meissner. Hän syntyi virallisesti 1906 Viipurissa mutta hänet käytiin synnyttämässä Pietarissa^{lähde tarkemmin?}. Nuoruutensa hän vietti Viipurissa jossa hän aloitti taideopintonsa Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa vuosina 1921–1924, ja jatkoi opintojaan Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (nyk. Kuvataideakatemia) Helsingissä vuonna 1925 sekä tämän jälkeen Lontoossa Englannissa, Technical School of Artissa 1930–1931.

Stünkel oli aluksi itseään lähes 30 vuotta vanhemman Alpo Sailon oppilas ja auttoi tätä 1935 Sortavalan valmistuneen Runonlaulajan patsaan tekemisessä. He menivät naimisiin 1938 ja saivat neljä lasta. Sailo tunnettiin kalevala-aatteen kannattajana ja suomalaisen kansankulttuurin kuvaajana. Karjala sekä kansallisromantismi tulivat tätä kautta myös Nina Sailon pääaiheiksi. Alpo Sailo oli Kalevalaseuran perustajajäseniä, sekä Akseli Gallen-Kallelan oppilas.

Pariskunta teki yhdessä useita runonlaulajien etsintämatkoja Karjalaan, ensimmäisen vuosina 1937–1938. Vielä jatkosodan loppuvaiheessa 1943–1944 he olivat lastensa kanssa Suomen miehittämässä Vienan Karjalassa Pirttilahdessa ja Vuokkiniemellä piirtämässä ja muovailemassa kuvia paikallisista kansanihmisistä ja suomalaisista rajajääkäreistä. Tuolloin syntyi myös 1989 Immolaan pystytetty Rajamiespatsas. Kesällä 1944 he joutuivat vetäytymään pois suomalaisten joukkojen mukana. Vielä 1951–1953 he olivat Ruotsn Värmlannissa kuvaamassa metsäsuomalaisten jälkeläisiä.

Miehensä kuoleman (1955) jälkeen Nina Sailo asui pääkaupunkiseudulla kuolemaansa asti.

Sailo valmisti pienempiä patsaita varainkeruita varten kuten mm. sotainvalideille ja Lotta Svärdille, sekä suunnitteli useita mitaleja.

Julkisista patsaista osa on pariskunnan yhdessä ja osa Nina Sailon yksinään suunnittelemia.

Lotta Svärd -patsas, jonka alkuperäisteos on Lappeerannassa. Turussa paljastettiin kuvassa näkyvä toisinto vuonna 2001, samalla kertaa valettiin myös Tuusulan Lottamuseon puutarhassa oleva toisinto.

• Partiomies patsas (tunnetaan myös nimellä Rajamies patsas), 1944 (paljastettu 1989), Immola, Imatra
• Itkuvirsiä ja runonlaulantaa taitaneiden Karjalan naisten muistomerkki, 1957, Anni Denisoffin hauta Vihdin hautausmaa, Vihti
• Säveltäjä P.J. Hannikainen, 1958, Lounaispuisto, Jyväskylä
• Aino, 1959, Ainonpuisto, Tornio
• Akseli Gallen-Kallela, 1960, Jaatsin puisto, Sastamala
• Carl Axel Gottlundin reliefi, 1963, Juvan Kirkkomaa, Juva
• Pekka Gullsténin muistolaatta, 1970, Rovaniemen Kirjasto, Rovaniemi
• Eino Leinon patsas, 1980, Rantapuisto, Koivukoski, Kajaani
• Metsän poika-patsas, 1984, Jääkärinpuisto, Tuusula
• Lotta Svärd -patsas, 19??, Lottamuseo, Tuusula
• Lotta Svärd -patsas, 1985, Lappeenrannan Kylpylä, Lappeenranta
• Pelimannipatsas, 1985, Liinamaan talomuseo, Seinäjoki
• Itkijäpatsas, 1987, Ämmänsaari, Suomussalmi
• Vapahtaja sotilaiden lohduttajana, Ortodoksinen hautausmaa, Helsinki
• Lauri Pihkalan patsas, 1988, Olympiastadionin edusta, Helsinki
• Marina Takalon patsas, 1990, Kuusamon kansallispuisto
• Lotta Svärd -patsas, 2001, Tuomaanpuisto, Turku

• Kansallisen Tieteen ja Taiteen Puolesta, Kalevalaseura 1911-2011, Kristiina Kalleinen
• http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset
• Arpad Sailo, Nina sekä Alpo Sailon nuorin poika
• Sydämessä Kalevalainen Kansa, Marjut Kivelä, ISBN 951-717-344-X
• Monumentum, Muistomerkkien aatteita ja aikaa, Liisa Lindgren, ISBN 9517461704

Viitteet