Nils J. Arppe

Nils Jonathan Arppe (24. tammikuuta 1866 Eno – 5. maaliskuuta 1936 Kurkijoki) oli suomalainen piirilääkäri.

Arppen vanhemmat olivat kirkkoherra, lääninrovasti Nils Gabriel Arppe (1823–1896) ja Laura Johanna Wilhelmina Aschan. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta 1884 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1886, lääketieteen kandidaatiksi 1889 sekä lääketieteen lisensiaatiksi 1892.

Arppe oli Keuruun kunnanlääkärinä 1892–1902 ja Lappeenrannan kaupunginlääkärinä 1902–1907. Hän oli sitten piirilääkärinä Jyväskylässä 1907–1912 ja Kurkijoella vuodesta 1912 alkaen. Arppe oli myös rautatielääkärinä ja hän oli vt. lääkintöneuvoksena lääkintöhallituksessa vuosina 1914–1917 sekä toimi 1917 lääkintöhallituksen vt. pääjohtajana.

Arppe oli mukana perustamassa Keuruun säästöpankkia ja toimi pankin esimiehenä. Lappeenrannassa asuesssan oli kaupunginvaltuuston jäsenenä ja terveydenhoitolautakuntaan puheenjohtajana. Kurkijoella Arppe kunnanvaltuuston jäsenenä ja kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana. Lisäksi Arppe toimi vuodesta 1918 lähtien suojeluskuntalääkärinä. Arppe kirjoitti artikkeleita lääketieteellisiin julkaisuihin sekä aikakaus- ja sanomalehtiin. Hän julkaisi myös kirjoja ja kirjasia lääketieteen alueelta.

Arppe oli naimisissa vuodesta 1895 ruotsalaisen Onni Amanda Adolfina Sandroosin kanssa. Arppen veljiä olivat Haapajärven piirilääkäri Aksel Nathanael Arppe (1871–1929) ja Kajaanissa sijainneen Seppälän maamieskoulun johtaja agronomi Edvin Johannes Arppe (1873–1940).

Nimellä N. J. Arppe:

• Keuhkotaudista sekä sen ehkäisemisestä ja hoidosta. WSOY 1902
• Keuhkotaudista ja muista tuberkulootisista taudeista. Lääkintöhallituksen julkaisemia kirjasia. Helsinki 1906
• Medicinalstyrelsens förslag till förordning angående tuberkulosens bekämpande. Medicinalstyrelse, Helsingfors 1909
• Lavantauti. Lääkintöhallitus, Helsinki 1915
• Pilkkukuume. Lääkintöhallitus, Helsinki 1915
• Kansanlääkäri: yleistajuisia ohjeita tautien tuntemiseen, parantamiseen ja ehkäisemiseen. Kustannus Oy Kirja, Tampere 1917, 3. painos 1922