Niilo Sario

Niilo Nikolai Sario (30. huhtikuuta 1895 Naantali – 30. joulukuuta 1963) oli suomalainen sotilas, kenraalimajuri vuodesta 1953.

Sario osallistui vapaussotaan 1918, valmistui kadettikoulusta 1920, merisotateknilliseltä kurssilta 1926 ja Sotakorkeakoulusta 1929 (ye-upseeri 1931). Hän toimi vuosina 1918-1924 nuorempana upseerina, patterin päällikkönä ja toimistopäällikkönä 1918-1924. Rannikkotykistön väliaikaisena esikuntapäällikkönä hän työskenteli 1924-1926. Patterin päällikkönä ja patteriston komentajana hän palveli 1926-1930. Merivoimien esikunnassa ja yleisesikunnassa hän työskenteli toimistopäällikkönä 1930-1939.

Talvisodan alettua hän jatkoi päämajassa toimistopäällikkönä 1939-1941. Jatkosodassa hän toimi Uudenmaan rannikkoprikaatin komentajana 1942-1944 ja Suomenlinnan rannikko-linnakkeiston komentajana ja Suomenlinnan linnoituspiirin päällikkönä vuodesta 1944 alkaen. Rannikkotykistörykmentti 1:n komentajana hän oli 1952-1953 ja vuosina 1953–1955 hän komensi Uudenmaan sotilaslääniä. Hän oli Sotahistoriallisen Seuran puheenjohtaja vuodesta 1955.

Ylennykset: vänrikki 1918, luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1928, everstiluutnantti 1938, eversti 1942, kenraalimajuri 1953.

Nimellä N. Sario:

• Rannikkotykistön asemasta ja tehtävistä maanpuolustuksessa. Tiede ja ase 1/1933
• Suomen puolueettomuuden mahdollisuus ja puolueettomuuden turvaamistoimenpiteet vieraitten valtojen sotiessa Itämeren alueella. Tiede ja ase 3/1935