Niilo Mäkelä

Niilo Johannes Mäkelä (1908 Oulu, Suomen suuriruhtinaskunta – maaliskuu 1938 Caspe, Espanja) oli kanadansuomalainen kaivos- ja metsätyömies, joka osallistui Espanjan sisällissotaan vapaaehtoisena tasavaltalaisten puolella taistelleiden Kansainvälisten prikaatien joukoissa.

Oulussa syntynyt Mäkelä muutti vuonna 1924 Kanadaan, aluksi Ontarion Timminsiin. Hän työskenteli sen jälkeen eri puolilla Kanadaa metsä- ja kaivostyöläisenä. Hän ryhtyi 1930-luvun alussa Vapaus-lehden toimittajaksi ja liittyi 1932 Kanadan kommunistiseen puolueeseen. Vuodesta 1934 hän toimi kaivostyöläisten ammattiyhdistysorganisoijana ja kommunistien aluesihteerinä, kunnes lähti 1937 vapaaehtoisena Espanjaan.

Mäkelää kuvailtiin olemukseltaan isokokoiseksi ja hiljaiseksi mieheksi. Hän johti kapteenin arvoisena kanadalaisista vapaaehtoisista koottuun Mackenzie-Papineau-pataljoonaan kuulunutta konekiväärikomppaniaa, joka koostui lähinnä kanadansuomalaisista työläisistä. Myös Ilkka-Antikainen -komppaniaksi kutsutun yksikön varapäällikkönä toimi muun muassa Jules Päiviö. Mäkelä oli yksi Mackenzie-Papineau-pataljoonan pidetyimmistä johtajista, jota arvostettiin hänen rohkeutensa sekä miehiinsä pitämän läheisen suhteen vuoksi. Suurin osa komppanian miehistä oli Mäkelälle tuttuja jo ennen sotaa Ontarion työmailta.

Mäkelä kaatui 16.–17. maaliskuuta 1938 käydyn Caspen taistelun yhteydessä Zaragozan maakunnassa. Hän haavoittui vakavasti ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Mäkelän kuoleman jälkeen hänen taistelutoverinsa nimesivät Capçanesin kylässä aukion Mäkelän mukaan ja pystyttivät paikalle muistomerkin. Kenraali Francon joukot kuitenkin tuhosivat sen vallattuaan kylän tammikuussa 1939. 2000-luvun alussa puolestaan brittiläinen kirjailija Angela Jackson löysi Tarragonan vuorilta Mäkelälle pystytetyn toisen muistokiven.