Mervi Kianto

Mervi Hilkka Elisabet Kianto (vuodesta 1978 Kianto-Wichmann; s. 1947) on suomalainen pianisti ja pianopedagogi.

Kianto opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa 1961–66 ja yleisellä osastolla 1966–1969 Meri Louhoksen ja Rolf Bergrothin johdolla. Hän suoritti soitonopettajan tutkinnon ja sai päästötodistuksen 1969. Vuonna 1970 hän suoritti pianonsoiton diplomitutkinnon. Hän on opiskellut Münchenissä 1971–73 Sibelius-stipendiaattina Rosl Schmidtin johdolla, Sommerakademie Salzburgissa 1967–72 Kurt Neumüllerin, Hans Leygrafin ja Carlo Zecchin johdolla sekä osallistunut Timo Mikkilän ja Guido Agostin mestarikursseille. Lisäksi Kianto suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1977 pääaineenaan musiikkitiede.

Kianto piti ensikonserttinsa Helsingissä 1975 ja on konsertoinut ympäri Suomea sekä tehnyt radionauhoituksia. Hän on toiminut pianonsoitonopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa 1968–70, Sibelius-Akatemiassa 1971–76 ja 1981–84 sekä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa lehtorina 1977–81. Vuonna 1984 hänet nimitettiin Sibelius-Akatemiaan pianomusiikin ja pianopedagogiikan lehtoriksi.

Kianto on toiminut freelancer-toimittajana Yleisradiossa ja tehnyt musiikkiohjelmia. Lisäksi hän on kirjoittanut artikkeleita ja musiikkiarvosteluja mm. Rondoon, Aamulehteen ja Demariin). Hän on toiminut avustajana Otavan Ison Musiikkitietosanakirjan osien 4–5 toimitustyössä. Kianto on laatinut tutkielman Bach-tulkinta tyylin ja tradition valossa: J.S. Bachin Das Wohltemperierte Klavier II:n preludien ja fuugien nro 17–24 pianotulkintojen vertailua (Helsingin yliopiston pro gradu1977) sekä julkaissut kirjan Matka pianon soittamiseen: Kirja pianonsoiton ja pianopedagogiikan opettajille ja opiskelijoille (Otava 1994).

Mervi Kiannon isä oli rovasti Otso Kianto ja isänisä kirjailija Ilmari Kianto.