Matti L. Aho
Quick Facts
Biography
Matti Lauri Aho (9. marraskuuta 1932 Helsinki – 14. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen järjestöjohtaja ja virkamies. Hän teki elämäntyönsä vakuutusalalla.
Ahon vanhemmat olivat ylipormestari Lauri Aho ja varanotaari Sisko Heikkilä. Aho kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1951. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1955 ja lisensiaatiksi 1960 Helsingin yliopistosta ja sai varatuomarin arvonimen 1961. Vuonna 1968 Aho väitteli oikeustieteen tohtoriksi väitöskirjalla Varallisuusoikeudellisen oikeustoimen tulkinnasta.
Vuosina 1955–1956 Aho työskenteli Helsingin rikospoliisissa. Sieltä hän siirtyi valtionhallintoon ja toimi ensin valtiovarainministeriössä tilapäisenä esittelijänä 1957–1959 ja sitten opetusministeriössä tilapäisenä esittelijänä 1959–1961, ylimääräisenä esittelijänä 1961 ja tiedetoimiston päällikkönä vuodesta 1962. Vuosina 1969–1970 Aho toimi oikeusministeriön lainvalmistelutehtävissä lainsäädäntöneuvoksena ja osallistui muun muassa vahingonkorvauslain valmisteluun. Hän teki pitkän uran Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitossa (SVK), jossa hän työskenteli ensin varatoimitusjohtajana 1971–1972 ja sitten toimitusjohtajana 1972–1993 eläkkeelle jäämiseen saakka.
Aholla oli useita luottamustehtäviä. Hän oli Suomen Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja 1971–1972 ja liiton puheenjohtaja 1973–1979, Suomen Kulttuurirahaston hallituksen varapuheenjohtaja 1982–1985, Suomen Kansallisteatterin hallituksen puheenjohtaja 1988–1993 ja Veronmaksajain Keskusliiton puheenjohtaja 1984–1993. Hän toimi myös muun muassa Euroopan vakuutuskomitean (CEA) varapresidenttinä 1976–1978 ja 1982–1984.
Aholle myönnettiin vakuutusneuvoksen arvonimi.
Lähteet
- ↑ Ajo, Pentti: Aho, Matti Lauri (1932 - 1996) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen).30.11.2001. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Vakuutusneuvos Matti L. Aho. Päämäärätietoinen vaikuttaja.Helsingin Sanomat, 18.1.1996.Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 16.11.2010.
- ↑ Hoppu, Esko:Lakimies, 1996, nro 1, s. 181–182.Artikkelin verkkoversioViitattu 9.3.2016.
Auktoriteettitunnisteet |
|
---|---|
Auktoriteettitunnisteet |
|