Matti Inkinen

Matti Kalevi Inkinen (1. kesäkuuta 1958 Masku – 29. huhtikuuta 2009 Raisio) oli suomalainen muusikko. Parhaiten hänet tunnettiin SIG-yhtyeen laulusolistina ja johtohahmona. Inkinen tunnettiin myös kutsumanimellä "Inksu".

Muusikonuransa lisäksi Inkinen toimi muun muassa mielisairaanhoitajana, lasten vastaanottokodeissa, margariinitehtaan trukinkuljettajana, radio- ja tv-toimittajana, peruskoulun luokanopettajan sijaisena sekä videoelokuvien maahantuontifirman sekatyömiehenä. Hän opiskeli Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opettajankoulutuslaitoksella ja hänellä oli mielisairaanhoitajan koulutus. Inkinen oli SDP:n edustajana kaksi kautta Raision kaupunginvaltuustossa ja jäsenenä kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnassa sekä -jaostossa. Inkisellä oli puolisonsa kanssa kolme lasta.

Pääartikkeli: Sig

Inkinen alkoi soittamaan kitaraa 13-vuotiaana ja huomasi, että osaa tehdä lauluja. Musiikissa hänen suosikkeihinsa kuuluivat muun muassa 60-luvun tyttöbändit, vanha suomalainen iskelmä, Brian Enon soololevyt, New Yorkin punkkarit, Canin ja Neu!n kaltaiset saksalaiset 70-luvun yhtyeet. Inkinen innostui laulajaksi mm. Rauli Badding Somerjoen esimerkistä.

Ensimmäisen yhtyeensä Raisio Kidsin Inkinen perusti vuonna 1976. Se soitti ajan hengen mukaisesti punk-musiikkia. Raisio Kidsin hajottua Inkinen perusti uuden yhtyeen SIG vuonna 1978. Inkinen ja rumpali Matti Ranta halusivat luoda uudesta yhtyeestään raisiolaistyyppisen Ramonesin. Inkinen oli laulajana yhtyeen keulakuva, ja hän vastasi teksteistä sekä osin musiikista. Yhtye muistetaan myös Inkisen persoonallisesta lauluäänestä, joka oli kuulemma seurausta nuoruuden huonoista lauluvahvistimista. Inkinen on kertonut, että niitä käyttäessään laulajan ”oli pakko huutaa erottuakseen tehokkaampien meluajien seasta”.

SIG alkoi esiintymään vuonna 1979 ja seuraavana vuonna se nousi suosioon hittikappalella "Tiina menee naimisiin". Samana vuonna ilmestyi debyyttialbumi Matkalla maineeseen. Vuonna 1982 julkaistu kappale "Vuosisadan rakkaustarina" kasvatti yhtyeen suosiota. "Älä sinä huoli" oli myös pienoinen radiohitti. Inkinen kertoi myöhemmin haastattelussa, että kappale liittyi hänen avioeroonsa. Teksti, jossa puhuttiin kyynelten hyödyttömyydestä sekä tanssin ja laulun tärkeydestä oli osoitettu entiselle vaimolle, jotta tämä ei turhaan surisi päättynyttä liittoa. Inkinen on kertonut, että monet laulut kertovat hänen omasta elämästään. Toisaalta hän on myös sanonut tarinoiden tulevan herttasarjoista ja nettamusketteista, koska ne olivat heistä vitsikkäitä.

SIGin menestys jatkui vuosina 1984-1985. TT Oksalan tuottamana yhtye teki monta hittiä mm "Ludvig van Beethoven", "Sadan vuoden yksinäisyys" ja "Hyvää syntymäpäivää".Tuohon aikaan yhtyeellä oli nuoria tyttöfaneja, kun yhtye ilmeisen tietoisesti pyrki jäljittelemään Dingoa. Inkinen kertoi myöhemmin SIGin laulujen sentimentaalisuuden olleen huumoria. Inkinen oli huumorintajuinen ja innostava, mutta myös vaativa ja riitaisa musiikintekijä.Vaikka SIG oli valtakunnallisesti tunnettu, aina jokin muu yhtye pärjäsi sitä paremmin. Vaihtelevalla miehistöllä esiintynyt SIG hajosi vuonna 1987, yhtyeen kyllästyttyä jatkuvana keikkailuun.

Inkinen julkaisi ensimmäisen sooloalbumin, Dave Lindholmin tuottaman Allapäin albumin, vuonna 1984. Sigin viettäessä hiljaiseloa Inkinen julkaisi seuraavan sooloalbumin Ihmeellinen maailma, Ismo Laakson kanssa perustetun Inkinen-yhtyeen kanssa vuonna 1990. Tämän jälkeen hän kokosi SIGiä edeltäneen Raisio Kids -yhtyeen uudelleen vuonna 1992, SIG teki paluun vuonna 1995 hajotakseen pian uudelleen. Seuraava paluu tapahtui uuden vuosituhannen alussa ja vuonna 2003 yhtye julkaisi albumin Suomalainen pop-levy, jolta nousivat radiosoittoon mm. kappaleet "Tuhannen ja yhden yön tarinat", "Tähtisadetta" ja "Näkinkenkä". Matti Inkinen pyöritti myös syntymäpäiväpalvelua, jossa päivänsankarille saattoi tilata Inkisen soiton ja onnittelulaulun. Vuodessa puheluita kertyi kuutisensataa.

Nuoruus

Matti Inkinen syntyi Maskun pitäjässä vuonna 1958. Suku oli sodan tuomia siirtolaiskarjalaisia. Matti oli vakaumuksellinen pasifisti ja suoritti siviilipalveluksensa sairaala-apulaisena. Inkinen oli ideanikkari, joka imi vaikutteita vähän kaikkialta ympäristöstä.Inkinen oli yhteiskunnallisesti aktiivinen jo lukioaikana. Raisiossa risteysonnettomuuksissa kuoli 1970-luvulla kolme lukion oppilasta, joista yksi oli Inkisen läheinen kaveri. Inkisen vetämä kolmen oppilaan lähetystö vieraili liikenneministeri Esa Timosen luona ja Raision keskustan liikenneturvallisuutta ryhdyttiin parantamaan.

Perhe ja työ

Inkinen oli kesällä 1984 liftausmatkalla. Inkinen erosi aiemmasta tyttöystävästään Marjutista ja löysi Kirsin, jonka kanssa meni naimisiin. Inkiselle ja Kirsille syntyi 90-luvun alussa ja puolivälissä lapsia.

Vaikka SIG menestyi yhtyeenä, Inkinen halusi pitää musiikin ja yhtyeen toiminnan harrastuksena. Ajatus rocktähteydestä tai taiteilijaelämästä tuntui hänestä vieraalta. Inkinen opiskeli ensin yliopistossa tarkoituksenaan valmistua luokanopettajaksi.Häntä kiinnosti etenkin äidinkieli mutta valmista ei tullut. Rahat loppuivat, ja hän meni mielisairaalan kouluttamattomaksi sijaiseksi. Keskellä Sigin suosion vuosia vuonna 1984 Inkinen aloitti mielisairaanhoitajaopinnotja hän valmistui vuonna 1987. Aluksi hän päätyi ihan muihin töihin yritykseen, joka toi maahan videofilmejä. Myöhemmin hän palasi koulutustaan vastaaviin tehtäviin ja työskenteli muun muassa lastensuojelussa. Vuonna 2006 aloitti kolmivuotisen täydentävän sairaanhoitajakoulutuksen ammattikorkeakoulussa.

Inkinen erosi 2000-luvun loppupuolella vähäksi aikaa vaimostaan, mutta pari palasi pian yhteen.

Poliittinen toiminta

Inkinen oli vuosina 1996–2004 kaksi kautta Raision kaupunginvaltuustossa SDPn edustajana. Hän oli jäsenenä sosiaali- ja terveyslautakunnassa sekä -jaostossa.

Sairastuminen, katoaminen ja kuolema

Lokakuussa 2008 Inkisellä todettiin suuri, mutta hyvälaatuinen aivokalvon kasvain.. Se oli aiheuttanut Inkiselle flunssan kaltaisia oireita elo-syyskuussa. Alussa oli vatsatautia, sitten afasiaa ja tasapainohäiriöitä. Kova päänsärky vaivasi, ja syyskuun lopussa peruttiin yksi Sigin keikka. Ärhäkkä kasvain leikattiin lokakuussa. Sen jälkeen alkoi rankka sädehoitojakso. Se vei Inkiseltä voimia ja keskittymiskykyä, puhe takelteli ajoittain.

Seiska ja Iltalehti julkaisivat uutisen, jonka mukaan poliisi oli kuulustellut Inkistä epäiltynä laittomasta lapsipornon lataamisesta ja levittämisestä. Kyse oli vasta epäilystä, Inkistä vastaan ei oltu nostettu syytettä. Joku oli vuotanut salaa tiedon Inkisen rikosepäilystä Seiskalle

Matti Inkinen katosi 29. huhtikuuta vuonna 2009. Inkinen jätti kotiin lompakkonsa, ja matkan varrella hylkäsi pyöränsä Viheriäisiin. Viimeisiä havaintoja Inkisestä oli, kun hän oli menossa kohti Raisionlahtea kello 13. Näihin aikoihin Inkisen puhelin sammui. Joku näki Inkisen viimeistä kertaa venesataman laiturilla.

Inkistä etsittiin kaksi viikkoa turhaan sekä viranomaisten että vapaaehtoisten voimin merestä mm. ruumiskoiran avulla veneellä ja maastoa haravoiden. Alussa ei saatu Matti Inkisen mukana olleen kännykän teletunnistustietoja, jotka olisivat ehkä voineet auttaa etsinnöissä. Ohikulkija löysi Inkisen kuolleena Raisionlahdelta 25. toukokuuta 2009. Ruumis kellui Kukonpään rantavesissä Viheriäisen aukon kohdalla. Inkinen oli jättänyt reppunsa laiturille ja hukuttautunut mereen.

Inkisen itsemurha oli SIG:n jäsenten mielestä hänen reaktionsa siihen, että Inkisen katoamispäivänä 7 päivää ja Iltalehti olivat uutisoineet Inkiseen kohdistuvista lapsipornon levitysepäilyistä ja asiaan liittyneestä poliisitutkinnasta. Toimittajat kävivät puhumassa asiasta Inkisen luona. Inkinen kiisti syytteet ja sanoi lapsipornon tulleen koneelleen vahingossa kun hän latasi musiikkia eMule- vertaisverkko-ohjelmalla. Inkinen oli edelleen toipilaana, ja hänellä oli vahva lääkitys, ja mielialat vaihtelivat rajusti. Hän oli vaimon mukaan muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi sädehoitojen jälkeen, vointinsa huonontunut ja pelännyt kasvaimen uusiutuvan. Vaikka Inkinen olikin kotonaan käyville Seiskan toimittajille rauhallinen, hän soitti muille yhtyeen jäsenille sanoen, että Seiskan juttu on kauhea.

Toimittaja Panu Hörkkö sanoi Seiskaan kirjoittamassaan jutussa Inkisen vellovan lapsipornoskandaalin ytimessä. Yhtye ilmoitti kaksi päivää Inkisen löytymisen jälkeen asettavansa boikottiin Seiskan ja Iltalehden, joiden otsikot olivat yhtyeen jäsenten lausuman mukaan ala-arvoisia. Seiska kiisti osuutensa Inkisen kuolemaan, ja sanoi Inkisen saaneen sanoa sanansa lehden juttuun. Seiska poisti pian uutisen sivultaan. Keskusrikospoliisin komisario Lars Henriksson sanoi Iltalehdelle, että on teoriassa mahdollista, että lapsiporno latautuu käyttäjän koneelle hänen tietämättään.

Inkisestä kertovan jutun tehnyt toimittaja Panu Hörkkö oli saanut tietonsa lähteestä, jota lehden edustaja ei suostunut lähdesuojaan vedoten paljastamaan ulkopuolisille. Epäiltiin poliisin rikkoneen vaitiolovelvollisuutta ja vuotaneen tiedonlähdesuojaa hyödyntäen. Poliisin lisäksi myös muita viranomaisia oli päässyt Inkisen esitutkintatietoihin. Yhtyeen jäsenen antaman lausunnon mukaan "Matti Inkistä koskeva uutisointi Seiskan ja Iltalehden osalta on ollut ala-arvoista, mahdollisesti myös laitonta". Muun muassa Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri kyseli, miten tieto vuosi lehdistölle ja Veltto Virtanen syytti lehdistöä Inkisen kuolemasta.

SIG-yhtye teki rikosilmoituksen mahdollisesti poliisin tietovuodosta Seiska-lehteen. SIG laittoi kotisivulleen kilpailun tietovuodon lähteen löytymisestä. Muutaman kuukauden tutkimuksen jälkeen kihlakunnansyyttäjä ilmoitti, että tietovuotajaa ei löytynyt. Niinpä SIG saattoi julistaa tietovuotoa koskevalle kesäkisalleen yhden voittajan, joka arvasi päivän ja tutkinnan tuloksen oikein. Tämän jälkeen Marjaana Koskinen ja joukko muita Varsinais-Suomen kansanedustajia jätti eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien tietovuototutkimuksia. Entinen ministeri Osmo Soininvaara oli vielä lokakuussa sitä mieltä, että Inkisen omaisten kannattaisi haastaa Seiska oikeuteen yksityisyyslain rikkomisesta.

Oikeusministeri Braxin vastaus kirjalliseen kysymykseen oli, että yksittäinen rikosasia ei kuulu oikeusministerille tai hallitukselle, ja valitukset tulee suunnata oikeuskanslerille. Julkisen sanan neuvoston antaman lausunnon mukaan Seiska ei rikkonut hyvää journalistista tapaa julkistaessaan tiedon Inkiseen kohdistuneista lapsipornoepäilystä, koska jutussa ei ollut asiavirheitä, ja että kyse oli vasta epäilystä. Myöskään JSN:n mukaan Inkisen yksityisyyttä ei oltu Seiskan lapsipornojutussa loukattu, koska Inkinen oli aiemmin antanut haastatteluja Seiskalle, jolloin hänen yksityisyytensä suoja oli jo kaventunut.

Sig kertoi yhtyeen kotisivulla, että luottamus poliisiin ja muihin viranomaisiin on horjunut tapauksen johdosta. Sigin jäljelle jääneet jäsenet päättivät Inkisen kuolemasta huolimatta jatkaa yhtyeen toimintaa. Seiskan toimittaja Panu Hörkkö kertoi haastattelussa vuonna 2016, että on silloisen Seiskan julkaisujohtajan kanssa sopinut, etteivät julkisuudessa kommentoi Inkisen tapausta.

• Allapäin (Beta 1984, tuottaja Dave Lindholm)
• Ihmeellinen maailma (Kräk! 1990, yhdessä Ismo Laakson kanssa, tuottaja R.E.L.S.)

• Aku-Tuomas Mattila: Portaat purppurasumuun - Sig-yhtyeen tarina.Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-364 -6.

• YLE Elävä arkisto: Matti Inkinen
• Jarkko Jokelainen: Matti Inkinen HS.fi Muistot. Helsingin Sanomat.Viitattu 7.8.2013.