L. I. Suurla

Leo Ilmari ("Leka") Suurla (vuoteen 1933 Sobolew, 30. elokuuta 1921 Viipuri – 12. tammikuuta 1998 Helsinki) oli liikkeenjohdon konsultoinnin perustajia Suomessa. Hän vaikutti ratkaisevasti tämän uuden ammatin kehittymiseen ja loi perustaa suomalaisten yritysten ja yritysjohtajien korkealle, kansainvälisesti arvostetulle tasolle. Hänelle myönnettiin 1976 professorin arvonimi.

Suurlan isä oli kauppias ja keksijä Wilho Sobolew, myöhemmin Suurla. Myös poliittisesti aktiivinen ja Suomen itsenäistymispyrkimyksiä kannattanut Wilho Sobolew-Suurla esti ystävänsä Uno Sereniuksen kanssa illalla 28. lokakuuta 1905 ase kädessä junan lähtemisen Viipurin asemalta Pietariin ja siten aloitti suurlakon Viipurissa. Näihin yhteiskunnallisiin tapahtumiin liittyen perhe otti vuonna 1933 suomalaisen nimen Suurla. Suurlan äiti oli merkonomi Jenny Savinen. Perheeseen kuului Leon lisäksi sisar ja veli.

Leo Suurla kävi Viipurin Suomalaisen lyseon, kirjoitti ylioppilaaksi toukokuussa 1938 (yhdessä molempien vanhempien sisarustensa kanssa) ja aloitti syksyllä opiskelun Helsingissä Teknillisen korkeakoulun konerakennusosastolla. Sodan alettua 1939 hän ilmoittautui heti armeijaan, missä hän pioneeriupseerina joutui useihin organisointitaitoja vaativiin toimiin ja jo silloin joutui käytännössä harjoittelemaan johtamista. Hän oli helmikuussa 1944 Tamminiemessä yhtenä kahdeksan nuoren upseerin ryhmästä presidentti Risto Rytin kutsumana tilaisuudessa, missä Ryti kysyi yksitellen jokaisen mielipidettä siitä, kestääkö armeija vielä yhden suurhyökkäyksen, jos rauhaa ei heti tehdä.

Suurla valmistui diploomi-insinööriksi 1945 opiskeltuaan sekä sotien välisenä aikana että opintolomalla, harrastettuaan aktiivisesti myös ylioppilaskunta- ja osakuntaelämää. Syksyllä 1944 hän meni naimisiin Irja-Maija Pulkkisen myöh. Maija Suurlan kanssa, joka oli ammatiltaan arkkitehti ja toinen osapuoli arkkitehtitoimistossa Kaisa Harjanne ja Maija Suurla.

Toimiessaan Heteka Oy:n käyttöinsinöörinä ja teknillisenä johtajana 1945–1946 Suurla johti toiminnan siirtymisen sotateollisuuden tehdastuotannosta rauhan ajan tuotteisiin. Siinä hän saattoi kokeilla käytännössä Polyteekissa saamiaan talousteollisuuden oppeja, erityisesti professori Bernhard Wuolteen oppien mukaisesti, tehtaan rationaalisessa suunnittelussa. Suurla valittiin 1946 Työteholiiton koulutuspäälliköksi, jonka tehtävänä oli kouluttaa sodan johdosta ilman ammattikoulutusta jääneitä ikäluokkia, muun muassa kirjeopiston avulla. Vuonna 1947 hänet nimitettiin lisäksi Oy Tietomies Ab:n toimitusjohtajaksi. Työteholiiton valtuuskunta päätti 1950 lopettaa liiton ja perustaa uuden osakeyhtiön Oy Rastor Ab:n (RAtionalisointi, STandadisointi ja ORganisointi), jonka toimitusjohtajaksi Suurla kutsuttiin. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1977 saakka.

Suurla oli uranuurtaja liikkeenjohdon kehittämisessä monessakin suhteessa sinä aikana, jolloin Suomen talouselämässä tapahtui sodan jälkeen suuria mullistuksia. Suurlan johtama Rastor kehitti suomalaiseen toimintakulttuuriin sopivat yrityksen johtamisen uudet standardit. Rastorin hallituksen aloitteesta perustettiin Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö (TTT), jonka hallinnointiryhmä Suurlan johdolla hahmotti, mitä moderni johtaminen tarkoitti Suomessa, samaan aikaan kun liikkeenjohdon konsultoinnista luotiin uutta versiota. TTT-säätiön kautta tuotiin Suomeen muun muassa kolme amerikkalaista yritysjohdon asiantuntijaa, joiden tehtävänä oli suomalaisen yritysjohdon kehittäminen. Yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden joukossa oli L. Edward Scriven, joka ihaili Peter Druckerin oppeja ja jolta Suurla sai vaikutteita. Tähän druckerilaiseen ajatteluun Suurlan johtama Rastor nojasi omassa liikkeenjohdon konsultoinnissaan suomalaisessa kontekstissa. Tutustuminen amerikkalaiseen liikejohtoon 1950-luvulla edisti suomalaisten konsulttien kielitaitoa. Suurlan toimeksiannosta ja aloitteesta käännetyn englanninkielisen työkirjallisuuden myötä kehitettiin yritysjohtamisen terminologiaa suomen kieleen. Luomalla kansainvälisiä suhteita hän toi Suomeen uusia ideoita, joita sitten sovellettiin suomalaisten tarpeisiin.

Kotimaista liikkeenjohdon konsultoinnin osaamista lisättiin Suurlan aikana, ja Rastor aloitti markkinatutkimustoiminnan perustamalla Suomen Markkinatieto Oy:n. Suurlan ja Rastorin kehittämänä liikkeenjohto muuttui siis omistaja-johtajasta ammattimaiseksi yritysjohdoksi, mielipiteillä johtamisesta tuli tosiasioihin perustuva johtaminen, ja samalla syntyi uusi ammatti, jonka filosofiaa, teoriaa ja systematiikkaa saattoi opiskella ja oppia. Suurla oli ensimmäisenä kehittämässä tätä yritysjohdon konsultoinnin ammattia, joka vähitellen hyväksyttiin kaiken tasoisissa liiketalouden piireissä.

Suurlan vaikutuksesta muodostettiin Rastorin toiminta kolmen pääsuunnan, koulutuksen, ammattilehtien ja yritysjohdon konsultoinnin,ympärille. ”Yritys”-käsitteen omaksuminen suomen kieleen perinteisen ”liike”-sanan sijasta oli eräs henkisistä Suurlan voittoon päättyneitä mittelöistä – niin kuin Antero Kallio, pitkäaikainen työtoveri tai paremminkin ”taistelutoveri”kirjoittaa. Suurla kehitti kansainvälistä yhteistyötä luennoimalla konferensseissa ja seminaareissa Euroopassa ja myös Turkissa, joissa hänen kehittämänsä nelitasoajattelun teoria herätti huomiota. Teoriassa pitkän tähtäimen suunnittelun tilalle otetaan strategisen ja operatiivisen suunnittelun käsitteet. Kansainvälisistä yhteyksistä tärkeimmäksi tuli yhteistyö amerikkalaisen Maynard-ryhmän kanssa: 1968 perustettiin monikansallinen Oy Mec-Rastor Ab, jonka johdon jäsenenä ja konsulttina Suurla toimi työelämänsä loppuun asti. Hän vetäytyi pois työelämästä ensin jättäen Rastorin toimitusjohtajan paikan 1977 seuraajalleen, Ilpo Lingolle ja lopullisesti luovuttuaan Mec-Rastorin johdon jäsenyydestä 1981. Suurla oli myös Nestor-Partners Oy:n perustajajäsen. Hänet kutsuttiin ensimmäisenä suomalaisena The International Academy of Managementin jäseneksi 1969. Vuonna 1976 tasavallan presidentti Kekkonen myönsi L. I. Suurlalle professorin arvon. Eläkevuotensa hän vietti Suomessa, Saksassa ja Portugalissa matkustaen.

Pelattuaan nuoruudessaan jääpalloa Viipurin Ilveksissä (nyk. Ilves-Kissat) ryhtyi Suurla aktiiviurheilu-uran päätyttyä toimimaan urheilujärjestöjen organisaatiossa. Hänet valittiin 1948 Suomen Palloliiton liittohallituksen jäseneksi ja jääpallovaliokunnan puheenjohtajaksi, missä hän toimi vuoteen 1959 asti. Siinä ominaisuudessa hän osallistui jääpallojoukkueen ylijohtajana 1952 Oslon talviolympialaisiin sekä toimi matkanjohtajana ja isäntänä useissa Ruotsin ja Suomen välisissä maaotteluissa. Vuonna 1955 Suurlan onnistui yhdessä ruotsalaisen Gunnar Galinin kanssa saada Neuvostoliitto kiinnostumaan yhteisturnauksesta Ruotsin, Norjan ja Suomen kanssa Moskovassa. Nämä neljä maata perustivat jo samana vuonna kansainvälisen jääpalloliiton. Ensimmäiset maailmanmestaruuskisat järjestettiin 1957 Helsingissä.

• Suurla, L. I., Yritys on, yrittäjät menevät. Yrityksen toiminta ja talous. Taustaksi historiaa ja filosofiaa, Helsinki: Kirja-Mono Oy, 1967. 102s.
• Suurla, L. I., Olkkonen, Tauno, Kallio, Pentti, Teollisuustalous‬, Helsinki: ‪Tietomies, 1968‬. ‪318 s.‬
• Suurla, L. I. Muistelmakirjoitus. Julkaisematon, Emmelndorf, Saksa, 1986–1987.

• A. Ainamo, J. Tienari, Suomalainen yhteiskunta- ja johtamismallin menestys : liikkeenjohdon konsultoinnin rooli // Liiketaloudellinen aikakauskirja 2/2002 .
• C. D. McKenna, M.-L. Djelic, A. Ainamo, Message and Medium : the Role of Consulting Firms in Globalization and its Local Interpretation, in: M.-L. Djelic, S. Quack, Globalization and Institutions: Redefining the Rules of the Game, Cheltenham 2003.
• Rastorin tarina. 10.10.2013 Rastor Oy
• J. Tienari, Sotakorvaustyön tehostamisesta sähköisen liiketoiminnan kehittämiseen : liikkeenjohdon konsultoinnin lyhyt historia Suomessa. 1999
• J. Tienari, A. Ainamo, Kansallinen malli ja maailman tuulet, PKT.fi-verkkolehti 2000.