Karl von Guvenius

Karl von Guvenius (19. elokuuta 1803 Kymmene, Ruotsinsalmi – 6. marraskuuta 1879 Viipurin maalaiskunta) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.

Guveniuksen vanhemmat olivat kollegiasessori Jost Guvenius ja Helena Dorotea Schmidt ja puoliso vuodesta 1841 vapaaherratar Charlotta Lovisa Rausch von Traubenberg. Kenraalimajuri Alexander Reinhold von Guvenius oli heidän poikansa. Karl Guvenius tuli alivänrikkinä sotapalvelukseen Uudenkirkon venäläiseen jalkaväkirykmenttiin 1820, ylennettiin porte-épée-vänrikiksi 1822, vänrikiksi 1822, aliluutnantiksi 1823, luutnantiksi 1825 ja alikapteeniksi 1830. Hänet määrättiin H.M. Preussin Kuningas Friedrich Wilhelm III:n krenatöörirykmenttiin 1834, ylennettiin kapteeniksi 1835 ja majuriksi 1839.

Guvenius sai siirron Pihkovan pysyvän kantonistipuolipataljoonan päälliköksi vuonna 1843, maataviljelevän miliisin 4. piirin päälliköksi hänet määrättiin 1844 ja ylennettiin everstiluutnantiksi seuraavana vuonna. Hänestä tuli vuonna 1852 ensin sotilassiirtokunnista vastaavan ministeriön toimeenpaneva virkamies ja sitten siirtokuntien käsityökomennuskunnan päällikkö. Seuraavana vuonna hänet määrättiin maataviljelevän miliisin 5. piirin päälliköksi ja vuonna 1853 maataviljelevän miliisin 3. piirin päälliköksi. Everstiksi Guvenius ylennettiin 1854 ja komennettiin 1857 invalidikomennuskunnan päälliköksi Suomeen. Kenraalimajuri hänestä tuli 1863 ja hänet nimitettiin aluekenraaliksi keisarillisen Venäjän sisäisestä turvallisuudesta vastaavan miliisin 13. osastoon. Vuonna 1864 hänet siirrettiin Suomen paikallisjoukkojen komentajaksi ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1872. Kun Suomen paikallisjoukkojen esikunta lakkautettiin, Guvenius sai eron sotapalveluksesta syyskuussa 1874.

Guvenius aateloitiin 1875 ja introdusoitiin samana vuonna Suomen ritarihuoneeseen, jonne von Guvenius -suku merkittiin aatelissukuna numero 248.