Karl Magnus Emil Brummer

Karl Magnus Emil Brummer (11. huhtikuuta 1836 Geta Ahvenanmaa – 12. kesäkuuta 1896 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraalimajuri ja valtiopäivämies.

Brummerin vanhemmat olivat filosofian tohtori Wilhelm Fredrik Brummer ja Karolina Gustava Lovisa Lundenius ja puoliso 1869–1880 Katarina Dmitrijevna Krylovav. Brotherus pääsi ylioppilaaksi 1855 ja tuli aliupseeriksi Suomen kaartiin maaliskuussa 1857. Hänet siirrettiin saman vuoden lopulla vänrikkinä H. M. Preussin kuningas Friedrich Wilhelm III:n krenatöörirykmenttiin. Aliluutnantiksi Brummer ylennettiin 1862, jolloin hänet määrättiin Henkikaartin sapööripataljoonaan. Hän suoritti Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin 1863, jolloin hänet komennettiin Nikolain insinööriopiston konduktöörikomppaniaan. Samana vuonna Brummer tuli luutnanttina ensin 7. sapööripataljoonaan ja sitten opetusupseeriksi 2. kadettikouluun eli myöhempään 2. Pietarin sotaopistoon. Alikapteeniksi 1866 ylennettynä Brummerista tuli mainitun opetuslaitoksen matematiikan opettaja 1867. Kapteeniksi hänet ylennettiin 1869, everstiluutnantiksi 1872 ja everstiksi 1875. Brummer määrättiin sotilastopografian opettajaksi 2. Konstantinin sotakouluun 1872 ja 114. Novotoržokin jalkaväkirykmentin komentajaksi 1884, mistä tehtävästä hän siirtyi armeijan jalkaväen reserviin 1886. Hänet nimitettiin 1889 Kuopion läänin kutsuntapiirin sotakomissaariksi. Sotapalveluksesta hän erosi kenraalimajurina 1892 ja sotakomissaarin tehtävästä 1895.

Brummer ja hänen veljensä Johan Gustav Wilhelm merkittiin vuonna 1872 Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna 112. Karl Magnus Emil Brummer edusti sukuaan valtiopäivillä 1885.