Kaarlo Franssila

Kaarlo Alfred Franssila (29. marraskuuta 1869 Sahalahti – 28. helmikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen kouluneuvos, päätoimittaja ja kouluhallituksen osastopäällikkö.

Franssilan vanhemmat olivat maanviljeljä Juho Franssila ja Maria Kristiina Hartikkala. Hän pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1890 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1893, filosofian lisensaatiksi 1901 ja filosofian tohtoriksi 1907. Hän opiskeli suomalais-ugrilaista kielentutkimusta ja kirjoitti väitöskirjansa kansanrunoudesta.

Franssila toimi Lahden kansanopiston johtajana 1893–1902 ja Rauman opettajaseminaarin suomen kielen lehtorina ja sittemmin seminaarin johtajana 1902–1912. Hän oli koulutoimen ylihallituksessa ylitirehtöörin apulaisena 1912–1918, seminaariasioiden kouluneuvoksena 1918–1924, kansanopetusosaston apulaisosastopäällikkönä 1924–1936 ja osastopäällikkönä 1936–1937. Franssila toimi myös Länsi-Suomi-lehden päätoimittajana 1907–1911 ja Opettajain Lehden päätoimittajana 1938–1941.

Franssilan ura kouluhallituksessa kärsi siitä että hän leimautui 1910-luvulla myöntyväisyyssuuntauksen kannattajaksi. Franssila aloitti 1930-luvulla tastelun sen puolesta että kansakoulunopettajien koulutus säilyisi pääosin kansakoulu- ja keskikoulupohjaisena. Kansakoulunopettajiksi opiskelevat tuli Franssilan mielestä valita pääosin maaseudulta ja tämä edellytti kansakoulupohjaisen opettajakoulutuksen säilyttämistä. Franssilan mukaan ehdotettu opettajaseminaarien lakkauttaminen ja kaiken opettajakoulutuksen siirtäminen ylioppilaspohjalta korkeakouluissa tapahtuvaksi johtaisi opettajien vieraantumiseen työkentästään ja syrjisi maaseutua.

Kaarlo Franssila oli naimisissa vuodesta 1899 Aini Maria Bonsdorffin kanssa jonka isä oli matemaatkko, professori Ernst Bonsdorff. Heidän tyttärensä Liisa Annikki Franssila (1901–1951) oli naimisissa Suomen ulkoministerinä toimineen Rudolf Holstin kanssa.

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla